Aimo Kanerva maalasi Niskalammella


Aimo Kanerva, Niskalampi, 1945. Sihtolan Imatra-kokoelma.





 Aimo Kanervan (1909-1991) lapsuuden kaupunki oli Viipuri. Hänen isänsä oli kirjaltaja, joka hankki lisätuloja taulukaupan avulla. Mika Waltari on kertonut, että Aimo Kanerva näki kotinsa seinillä Tyko Sallisen ja Ilmari Aallon maalauksia. Teokset tekivät Kanervaan voimakkaan vaikutuksen.


Viipurissa Kanerva kävi taideyhdistyksen piirustuskoulua. Helsinkiin muuton jälkeen hän opiskeli 1930-luvulla Taideteollisessa keskuskoulussa ja Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

Aimo Kanerva on usein mielletty Tyko Sallisen sukulaissieluksi. Molemmat maalasivat tunnevoimaisia maalauksellisia teoksia, joissa voimakkailla väreillä ja suurpiirteisellä siveltimenkäytöllä oli merkittävä osuus.

Sallinen oli 1900-luvun alussa ollut keskeinen hahmo Marraskuun ryhmässä. Kanervan asema sotien jälkeen perustetussa Lokakuu-ryhmässä oli samankaltainen. Aikalaiset mielsivät molemmat ryhmät suomalaisuuteen liittyviksi. Lokakuunryhmän vastakohtana nähtiin keskieurooppalaisia suuntauksia edustanut Prisma-ryhmä.


Maiseman voima


1940-luvulla Kanervan teokset saivat ristiriitaisen vastaanoton. Eräässä sanomalehtikritiikissä kirjoitettiin: ”Hän huiskii väriä aivan sattumanvaraisesti ja alitajuisesti luottaen vaistoonsa, joka näyttää pettävän”. Erityisesti Kristus-kuvat herättivät pahennusta. Vasta 40-luvun lopulla kirjoitusten sävy alkoi muuttua myönteiseksi.


 Kanervan tuotannossa on suuri joukko omakuvia ja muita henkilökuvia. Hänet tunnetaan kuitenkin lähinnä maisemamaalarina. Kanerva on maalannut ympäri Suomea. Ensimmäisen matkansa Pohjois-Lappiin hän teki 1948.

Aimo Kanerva, Niskakoski, 1946. Sihtolan Imatra-kokoelma. 

Kanerva maalasi myös Imatralla. Sihtolan Imatra-kokoelmassa on kaksi Tainionkosken Niskalammella maalattua vesivärityötä. Teos Niskalampi 1945 on tullut museon kokoelmaan Jalo Sihtolan lahjoittamana 1951, jolloin Imatran taidemuseo avattiin. Teos Niskakoski 1946 kuuluu Ester ja Jalo Sihtolan taidesäätiön suureen lahjoitukseen vuodelta 2001.

Kummankin Niskalampi-aiheisen maalauksen värimaailma on niukka ja sivellintyöskentely voimakasta. Maisemat on hahmoteltu mahdollisimman harvoilla muodoilla. Niskakoski-teoksen jäntevä sommittelu muistuttaa Kanervan muita samanaikaisia maalauksia.

On vaikea sanoa minä vuodenaikana Niskalampi-maalaukset on tehty. Ne ovat kuitenkin päivätyt 1945 ja 1946, joten voisi jollakin todennäköisyydellä veikata joulu- ja tammikuuta. Tällöin kohdat, joissa paperi on puhtaana näkyvissä, olisivat ehkä lunta.

Taidemuseon kokoelmaan kuuluu myös Ester ja Jalo Sihtolan taidesäätiön lahjoittama vesivärimaalaus Emäjoki 1962. Teoksen tunnelma on rauhallinen ja värimaailma sinivoittoinen.

Kirjoittaja on Imatran taidemuseon intendentti Eero Laajo

Kommentit