Antti Ojalan teoksia Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta

Kouvolan taidemuseo Poikilo sai vuonna 2023 taidekeräilijä Markku Villikalta lahjoituksena lähes 1500:n taideteoksen kokoelman, jossa on edustettuna 355 taiteilijaa. Villikka kartuttaa kokoelmaansa edelleen vuosittain, joten sen laajuus on nyt, vuoden 2025 lopussa, kaikkiaan 1810 teosta. Markku Villikan kokoelmassa on muutamia taiteilijoita, joilta on edustettuna huomattavan laaja teoskokonaisuus. Taidemaalari Antti Ojalalta (s. 1935) on kokoelmassa 133 teosta, joista 89 grafiikkaa, 41 maalauksia ja kolme piirustuksia. Teokset kattavat ajanjakson vuodesta 1960 vuoteen 2022 saakka, joten niiden kautta on nähtävissä varsin hyvin Ojalan teosten keskeiset aiheet ja tyylit, kaikkine vivahteineen. 

Antti Ojalan lapsuus- ja nuoruusmuistot Kauhajärven Ketolan kotikylän rauhallisesta kasvuympäristöstä ovat siirtyneet useisiin hänen maalauksiinsa ja myös grafiikanvedoksiin. Pohjalainen elämänrytmi ja tunnelma Ojalan teoksissa on tyyni ja harras, hieman jäyhäkin. Kaikella on oma vakaa sijansa, joita maailman tuulet ja tuiverrukset eivät liikoja hetkauta. Tulevan kuvataiteilijan ensimmäisiä taiteellisia kokemuksia olivat kansanomaiset puuveistokset ja -koristeet, joita oli kotikirkon ja sen tapulin suojissa. Pasuunaenkelit ja muut vastaavat hahmot näyttelevät yhtä tärkeää osaa Antti Ojalan rikkaassa aiheiden kudelmassa, johon Leikki teoksessa kuvatun huoneen seinällä oleva veistoksen torsokin osaltaan viittaa.


Kuva on maalaus, jossa kuvataan huoneen yhtä kohtaa. Huoneessa on muun muassa ihmishahmo, leluhevoshahmo, ikkuna, kasvi ikkunalaudalla, verhot ja tauluja.
Antti Ojala, Leikki, 2010, tempera ja öljy kankaalle, 135 x 150 cm. Kouvolan taidemuseo Poikilo. Kuva Harri Hirvonen

Antti Ojalan omintakeinen, pienten yksityiskohtien, sattumusten ja kohtaamisten kuvallinen maailma valloittaa välittömyydellään ja aitoudellaan. Syksyllä teoksen kautta voi lähteä mukaan nuoren, tarkkaavaisen pojan retkille lähiympäristöön, missä on paljon nähtävää ja koettavaa. Mieli rekisteröi havainnot omiin lokeroihinsa, jolloin teoksen rakenne muistuttaa ikään kuin sarjakuvaa tai välähdyksiä elokuvasta. Useissa Ojalan teoksissa näyttäytyy myös tärkeä naishahmo – äiti. Teosten värit ovat tasapainoisia ja pitkälti maanläheisiä, punamullan, keltaisen hiekan tai saven sekä ruskean mullan sävyttämiä, pohjalaisen pihapiirin ja tuvansisustan tutusta väriympyrästä nousevia. 

Maalauksessa on muun muassa ihmishahmoja, eläinhahmoja, kasveja ja sieniä.
Antti Ojala, Syksyllä, 2012, tempera kankaalle, 130 x 150 cm. Kouvolan taidemuseo Poikilo. Kuva Harri Hirvonen
 
Tie taiteilijaksi ei ollut Antti Ojalalle helppo ja suoraviivainen, vaikka palo taiteen tekemiseen olikin kova jo nuoresta pitäen. Ojala opiskeli ensin kartanpiirtäjäksi ja sitten graafiseksi suunnittelijaksi, joiden toimien kautta elo oli kyllä vakaampaa, mutta jokin sisältö siitä vielä puuttui. Pääsy Nuorten näyttelyyn vuonna 1960 oli jo hyvä kannustin ja vuonna 1968 Antti Ojala aloitti lopulta taipaleensa vapaana taiteilijana. Mittamiehen maisema kertoo paitsi tästä etsikkoajasta, niin samalla se myös yhdistää Ojalan hyvään ystäväänsä, Markku Villikkaan, joka työskenteli pitkään kaupunkisuunnittelun parissa, ennen ryhtymistään kokopäivätoimiseksi taiteenkerääjäksi.

Maalauksessa on valko-ruskea-oranassi sävyillä erilaisia kuvioita.
Antti Ojala, Mittamiehen maisema, 2003, öljy kankaalle, 120 x 160 cm. Kouvolan taidemuseo Poikilo. Kuva Harri Hirvonen

Taiteilijauransa alkuvaiheessa, 1960–1970-luvuilla Antti Ojala teki paljon grafiikanteoksia. Väriskaala oli rajoitettu, joten se antoi paljon mahdollisuuksia pelkistää ja terävöittää sanottavaansa. Ojala kokeilikin lyhyen aikaa – ajan tavan mukaan – osallistavampaa otetta, satiirisella kierteellä, ja toi esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten liikakulutuksen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden. Huumori on myöhemmissä hänen teoksissaan tosin lempeämpää ja kuvauskohteitaan lämmöllä kuvaavaa. Antti Ojalan tuotantoon kuuluu myös perinteisempää aiheistoa, kuten muotokuvia, joita kokoelmasta löytyy Markku Villikastakin kolmin kappalein. Samoin maisemamaalauksella on vankka sijansa Ojalan tuotannossa, sekä koti- ja lähiseutujen, että kaukomaiden kuvaamisen osalta.

Kuvan maalauksessa on talo. Ulkona on osittain lumista.
Antti Ojala, Vanha puimala (Sysmä), 1974, öljy kankaalle, 51 x 71 cm. Kouvolan taidemuseo Poikilo. Kuva Harri Hirvonen

Lukuisat ulkomaanmatkat Keski-Eurooppaan, Espanjaan ja Italiaan, missä erityisesti Toscanaan, ovat tuoneet Antti Ojalan työskentelyyn uutta innoitusta ja saadut kulttuurivaikutteet tuoreita näkökulmia. Teoksissa näkyy renessanssin ja barokin kirkkojen ja palatsien taideaarteiden sekä taidehistorian vanhojen mestarien vaikutus. Mutta samoin myös intensiivinen eläytyminen paikallisten ihmisten arkielämän vivahteikkaisiin sävyihin. Valo on näissä teoksissa luonnollisesti lisääntynyt, samoin värit kirkastuneet. Silti näissä teoksissa, kuten Rannalla, on samaa lämmintä, tuttua ja turvallista tunnelmaa, kuin lokeromaiselta tyyliltään vastaavissa, Ojalan kotiseudun enemmän tai vähemmän omaelämäkerrallisissa kuvauksissa. Taiteilija yhdistelee tarinoita läheltä ja kaukaa luontevasti keskenään, ilman turhia raja-aitoja.

Kuvan maalauksessa on  ihmishahmo, esineitä ja seinä, jossa on tauluja.
Antti Ojala, Rannalla, 2006, öljy kankaalle, 125 x 150 cm. Kouvolan taidemuseo Poikilo. Kuva Harri Hirvonen

Hahmot, jotka liitetään usein tavaramerkkinä Antti Ojalaan, ovat vaivaisukot, nuo kirkkojen ja kellotapuleiden edustojen hiljaiset, mutta väsymättömät, köyhäinhoidon ja hyväntekeväisyyden esitaistelijat. Ojala on tutkinut ja tulkinnut vaivaisukkojen välittämää tarinaa jo lähes kuuden vuosikymmenen ajan. Kokoelmateoksista löytyy useina eri versioina Antti Ojalan kotikylän vaivaisukko, joka on nimetty Pojaksi. Poika ei kuitenkaan aina tyydy olemaan aloillaan tapulin seinustalla, vaan se saattaa makoilla pellolla tai lähteä maailmalle. Teoksessa Tienpäällä Suomen ainoa vaivaisakka Soinista on ottanut myös ukkonsa mukaan reissuun. Vaivaisukot pitävät kotona lemmikkejä ja käyvät lavatansseissa eli elävät taiteilijan luomassa maailmassa varsin normaalia perhe-elämää. Antti Ojalan vaivaisukot ja -akka eivät ole aivan näköisverisoita, vaan taiteilija pelkistää hahmojaan, mutta säilyttää kuitenkin niiden ilmeet ja olemuksen persoonallisina. Kokoelmateoksista löytyy myös yksi luonteikas potretti Alavetelin Viiksekkäästä vaivaisukosta.

Maalauksessa on tumma tausta, vasemmalla puolella sinimekkoinen naishahmo, keskellä tienviitta ja oikealla mieshahmo.
Antti Ojala, Tienpäällä, 2017, tempera kankaalle, 140 x 150 cm. Kouvolan taidemuseo Poikilo. Kuva Harri Hirvonen

Taidemaalari Antti Ojalassa on aimo annos lempeää tarkkailijaa, joka antaa äänen myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ja syrjään vetäytyneille eli monille meistä. Ojalan teoksia katsoessa tulee vahva tunne siitä, että näin on hyvä ja juuri näin asioiden tulee ollakin, jos vain yleistä, vallitsevaa arvomaailmaamme saataisiin edes piirun verran nyrjäytettyä ojalamaisen humaaniin tulokulmaan.    
Antti Ojalan teoksia esitellään pienimuotoisessa näyttelyssä, Vetelin viiksekäs. Antti Ojalan maalauksia Kouvolan taidemuseo Poikilon Markku Villikan kokoelmasta, joka on esillä Poikilo-galleriassa, Kouvolatalolla, 16.12.2025-18.1.2026. 


Harri Hirvonen
Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon taidekokoelmista vastaava amanuenssi

Kommentit