Kysyt minulta, mitä tein tänään. On kuin olisin koko päivän istunut koneella enkä äkkiseltään osaa vastata.
Sinua naurattaa ja mietin, että niin, mitäs minä tänään. Kai minä nyt jotain?
Imatran taidemuseon museointendentti vastaa taidemuseon kokoelmista, näyttelyistä ja taidekasvatuksesta. Käytännössä päivien sisältö vaihtelee. Toisinaan istun seitsemän tuntia koneeni ääressä, useimmiten kuitenkaan en.
Seuraavien kuvien kautta koitan kertoa päivistäni Imatran taidemuseon vs. museointendenttinä eräänä märkänä ja pimeänä syksynä. Vaikka monen asian hoitaminen onnistuu työpöydän ääreltä, mahtuu kalenteriin myös ihan konkreettisia asioita.
Minulle museointendentin työ on ollut pari lähityökaveria, toimistojen yhteinen aamukahvipöytä. Taideteoksia, jalustoja, koululaisia, kuvataiteilijoita. Mainoslakanoita, taidekuljetuksia, pari matkaa, avajaisohjelmaa. Kuratoimista, näyttelyripustusta, näyttelyissä käymistä. Dokumentointia, joskus. Lehdistötiedotteita. Kokoelmien hoitoa, lähteviä ja saapuvia teoslainoja, tapahtumia. Puheluita, kokouksia, verkostotoimintaa. Ihmisiä – esittäytymisiä.
On tavaroiden siirtely. On vaihtuvat näyttelyt, ja äskenkin avautui uusi. Puheita oli myös. Sivumennen täytyy todeta, että puheista vähän sytyn, vaikka ei kuulemma “kukaan niitä jaksa kuunnella”.
Tänään istuin kokouksessa työkavereiden kanssa, saman näytön äärellä. Sitten tiskasin maljakoita.
Jossain kohtaa joimme kahvit.
“Aikamoinen taikamaailma teillä täällä”, totesi kaupunginmuseon kollega, kun kuvia napsi. Seurasi eräs työni mukavimmista puolista. Välitin palautetta taiteilijalle, joka viimeiset kaksi vuotta on työstänyt näyttelykokonaisuutta kasaan…
Petri Kaverma: Raportteja – ruumis ja rauta on esillä Imatran taidemuseossa 5.12.2025–30.1.2026.
Mitäs minä tänään?
Etsin kokoelmistamme poimintoja paikalliselta ja aivan viime vuosina uutta nostetta saaneelta taidemaalari Sinikka Kurkiselta (s. 1935) hänen merkkivuotensa kunniaksi. Imatran taidemuseon kokoelmatilan Sinikka Kurkinen – Aurinko ja kyyhkyset -näyttelyyn tuli esille myös Kurkiselta harvemmin nähtyjä paperipohjaisia töitä. Kuvassa suojapaperin alla Rautalankaa puulla (1963, puupiirros) sekä Punaista ja mustaa (1967, kollaasi).
Vierailin Välillä väärässä -näyttelyssä. Missä? Aalto-yliopisto yhdessä Imatran kaupungin kanssa toi Otaniemestä taiteen ja median opiskelijoita kokeilemaan kuukaudeksi Imatrankoskella sijaitsevaa, nykyisin pahoin kärsinyttä Väärätaloksi kutsuttua entistä majoitus- ja liikekiinteistöä (ent. Osuusliike Imatran Väärätalon rakennus). Kuvassa on yleisnäkymä talon parkkitasanteelta, jonne useat näyttelyn tilateoksista sijoittuivat.
Välillä väärässä -näyttelyyn 24.–31.8.2025 osallistui Aalto-yliopiston opiskelijoiden ja henkilökunnan lisäksi myös Taideyliopiston kuvataideakatemian opiskelijoita ja henkilökuntaa sekä yksi imatralainen taiteilija. Kuvassa Müge Yildizin installaatiossa Cocktails on the Rocks (2025) kohtaavat geologia ja arkkitehtuuri. Väärätalon katolla juhlat ovat ohi, mutta drinkissä muodonmuutos jatkuu, kun virrasta poimittujen kivien mineraalit liukenevat cocktail-lasin veteen.
Väärätalon sisä- ja ulkotiloihin levittäytynyt näyttely koostui mediainstallaatioista, tilateoksista, esityksistä, ääniteoksista, valokuvista, piirustuksista, seinämaalauksesta ja radio-ohjelmasta. Pysähdyin Zina Marpeganin Väärätalosta ja Imatran Ukonniemen alueelta keräämistä materiaaleista toteuttaman teoksen Becoming Building (2025) äärelle. Taiteilija sulki parkkitasanteelta löytämänsä kuolleen linnun viikkojen aikana rakentamansa kivi- ja sammalkehän sisään kunnioittamaan linnun elämää ja sen viimeistä leposijaa.
Seurasin syksyn aikana kulttuuritalon monitoimitilassa työpajaohjaajiemme opetusta. Kuvassa Merja Heiskanen ohjaa paikallisille yläkoululaisille syväpainopajaa. Osana Wihurin rahaston tukemaa Paperin tie -näyttelyhanketta Imatran taidemuseo haki Imatran peruskoululaisille järjestettäviä näyttely- ja työpajavierailuja varten työpajakonsepteja kevättalvella 2025. Ohjaajiksi valittiin paikallisia kuvataiteilijoita.
Työpajoissa tuurasin myös harjoittelijaa ja ripustin Merja Heiskasen pajoissa käytettyjä lakanoita kuivumaan. Kannustimme taiteilijoita pajojen materiaalihankinnoissa kierrättämiseen ja uusiokäyttöön.
Eräänä sateisena päivänä kävin tutustumassa Helsinki-biennaaliin. Kuvan harmaudessa Pia Sirénin tilateos Suojan alla (2025) ja taideturisteja LAB-ammattikorkeakoulun järjestämällä Taide, teknologia ja kestävä matkailu -innovaatioalusta -hankkeen Vallisaaren-retkellä.
Vielä syyskuussa minua aamuisin tervehti Kulttuuritalo Virran ulkoseinässä suurikoinen mainoslakana, joka jälkeenpäin kierrätettiin taiteilijan käyttöön. Angela Glajcar – The Way of Paper tuotettiin Imatran taidemuseoon Wihurin rahaston myöntämän avustuksen turvin.
Jossain kohtaa totesin vaihtuvien näyttelyiden tilan jälleen tyhjenneen. Teosten sekä poikkeuksellisesti myös jalustojen pakkaamisen perään seinille maalattiin taiteilijan valitseman vihreän jälkeen tuttu valkoinen väri. Näissä hommissa oli hyvä viehtyä vaihtuvien näyttelyiden prosessista.
Koordinoin asioita taustalla, tilasin esimerkiksi taidekuljetuksia. Keskustelin puhelimessa luottokuljettajamme kanssa, niin osasin palaverissa vastaan kysymykseen, kuinka isolla autolla teoksia kuljetetaan. Kuvassa Imatran taidemuseon pihaan peruuttaa kuljetusratkaisu skaalamme suurimmasta päästä.
Varasin junaliput Kajaaniin, ja saimme matkustaa Kajaanin taidemuseon The Way of Paper -näyttelyn avajaisiin. Kuvassa näyttelyn kuratoinut Imatran taidemuseon intendentti Sanna Ojanne (vas.), Kuoleman Sisaret × meludelulu -kokoonpano, Kajaanin museonjohtaja Tapani Lintula, taiteilija Angela Glajcar sekä Kajaanin taidemuseon intendentti Ulla Härkönen. Takana näkyy osa Angela Glajcarin teoksesta 2024–007 Paperwall (2024, revitty ja liimattu paperi).
Bongasin katukuvasta paikallisia nähtävyyksiä. Edellisiltana olin kysynyt kollegoilta vinkkejä kajaanilaisherkuista. Aamulla, matkalla junalle, hain leipomosta kuuluisaa puu-uunileipää. Kuvan vasemmassa laidassa näkyy osa Laura Timantin teosta, jossa myös on samaisen leivän kuvia.
Palatessani kotiin totesin syksyn tulleen. Kuljin Lappeenrannasta töihin Imatran taidemuseoon paikallisbussilla joka päivä, lukuun ottamatta etäpäiviä. Bussit ajoivat ajallaan, kuskit olivat ystävällisiä ja vain kerran kulkupeli simahti kesken matkan ja jäin Korvenkylään.
Takaisin Imatran taidemuseolla pyysin näyttelyiden ripustus- ja purkamistehtäviä hoitavaa Pauli Parkkista nostamaan teosta ”vielä vähän ylemmäksi”. Lopulta poimintoja Kurkisen juhlanäyttelyyn tuli esille 1960–2010-luvuilta ja tähän kohtaan valikoitui toinen teos. Kuvassa taidemaalari Sinikka Kurkisen teokset Tapahtuma ylhäällä (1964–1965), Vedenalainen maisema (1964) ja Äkkiä kesässä (1973).
Piipahdin toimistosta saliin, avajaispäivän harjoituksiin, ja tapasin illan taiteilijat. Päivi Eronen – Muistikuvia oli esillä Imatran taidemuseossa 26.9.–21.11.2025. Poikkeuksellisesti pidimme avajaiset perjantai-iltana ja ohjelmaan kuului muun muassa maistiainen näyttelyn tulevasta improvisaatiokonsertista.
Myöhemmin kutsuin valokuvataiteilijan ja kulttuurituottajan suunnittelemaan näyttelyn yhteydessä pidettävää kirjallisuuskeskustelua: Hiljainen kylätie (2025) valottaa muun muassa Päivi Erosen oman lapsuudenperheen ja erityisesti äidin tarinaa, ja teokseen kuuluvia kuvia oli esillä Erosen näyttelykokonaisuudessa. Vuonna 2024 ilmestynyt Juha Iso-Ahon Kuvajaiset – heijastuksia Tauno Iso-Ahon elämästä 1922–1999 taas avaa henkilökohtaisella otteella näkymiä viime vuosisadan imatralaisen ja suomalaisen kulttuurielämän vaiheisiin.
Toimin haastattelijana, kun Imatran taidemuseossa 6.11.2025 pidetty Muistikuvia ja heijastuksia -kirjallisuuskeskustelumme toi Muistikuvia-näyttelyyn 27 hengen yleisön. Minä istun kuvassa sohvalla ja nojatuolissa istuu toinen haastateltavistani, kulttuurituottaja Juha Iso-Aho. Taustalla näkyy osia Päivi Erosen teoksista Omistettu isän ja äidin muistolle (1995–2025) sekä Kadotettu paratiisi (1988–2025), takana keskellä kokoelmiimme kuuluva ja keskustelua varten esille nostettu Tauno Iso-Ahon puupiirros Kevät tulee (1961). Kuva: Rauni Tanskanen. Kalusteet: Kierrätyskeskus Hyöytyhalli.
”Taidemuseon henkilökunta matkusti hissillä vanhan kaupungintalon yläkerroksiin.” Kerroin taidemuseon asioista Imatran museoiden, Imatran kaupungin ja joskus myös Kulttuuritalo Virran somessa. Tässä Imatran taidemuseon väki kävi hakemassa Imatran vanhalle kaupungintalolle sijoitettuja Imatran kaupungin kokoelmaan kuuluvia teoksia säilöön, kun talo teki muuttoa uusiin tiloihin.
Kävin tutustumassa purettavaan rakennukseen Lappeenrannassa, kun Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran nelipäiväinen taidetapahtuma avasi entisen paloaseman ovet. Paikallisten kuvataiteilijoiden, taideopiskelijoiden sekä kumppaneiden (HOI SIE Ry, Lappeenrannan kaupunki, LAB-ammattikorkeakoulu) yhteistyönä toteuttama Paloaseman taidetapahtuma tavoitti yhteensä lähes tuhat kävijää.
Kuulin viulun, saksofonin, kanteleen… Imatran taidemuseoon näyttelylähtöisen sooloesityksensä osana Muistikuvia ja musiikkia -iltaa tuonut Anja Mauranen työskentelee tällä hetkellä Imatralta käsin ja toimii sekä muusikkona, musiikkikasvattajana että kapellimestarina. Hän etsii taiteessaan uusia yhteyksiä eri taiteenlajien välille.
Kuvasin valokuvataiteilijaa. Päivi Eronen kertoi meille näyttelykokonaisuudessaan esillä olleen Ruutuaika (2025) teossarjansa tarinaa. “Ruudut etäännyttävät meitä.” Muistikuvia ja musiikkia – näyttelyesittely ja improvisoitu sooloesitys 18.11.2025 houkutteli Päivi Eronen – Muistikuvia -näyttelyyn 25 hengen yleisön.
Näyttelyiden välissä tein rästihommia eli kävin viemässä Suomen suurimmalle puukoululle, Mansikkalan koulukeskukseen, koululaisten työpajoissa syntyneitä teoksia. Samalla otin talvikuvan Imatran kaupungin kokoelmaan kuuluvasta ja niin sanottuna prosenttitaiteena toteutetusta William Dennisukin teoksesta Virtaava-Vaihteleva (2020, ruostumaton teräs). Teos sijaitsee koulukeskuksen pohjoispäädyn ulkoseinällä.
Jotenkin hyvin konkreettisesti siirsin fokukseni uuteen näyttelyyn kantaessani kuvataiteilija Petri Kaverman kanssa hänen enimmät tavaransa sisään museoon ennen ensimmäistä ripustuspäivää. Mitäs minä aiemmin sanoinkaan tästä vaihtuvien näyttelyiden prosessista?
Seurasin ihmisiä tikkailla. Petri Kaverma, Pauli Parkkinen ja Rauni Tanskanen pystyttivät telineitä näyttelytilaan. Eräelämään ja metsästykseen liittyvät aihepiirit jatkavat Imatran taidemuseon näyttelyssä Kaverman näyttelytrilogiaa, joka alkoi Autonäyttelyllä Galleria Sculptorissa 2020.
Ehkä tällä paikalla näemme vielä Suomen Erä- ja luontokulttuurimuseon? Kävelin toimistolta pihan toiselle puolen lähes tyhjillään olevaan Imatran vanhaan kaupungintaloon, johon Petri Kaverma rakensi Raportteja – ruumis ja rauta -näyttelyynsä kuuluvaa teosta. Teoksessa kamera kuvaa karusellissa pyörivää arvoituksellisten olioiden rykelmää ja videokuva toistuu suorana taidemuseon näyttelyssä.
Ihastelin taloamme aamuauringossa. Imatran taidemuseo sijaitsee arkkitehti Arto Sipisen suunnittelemassa Kulttuuritalo Virrassa (1986), vastapäätä vanhaa kaupungintaloa. Virran peruskorjauksen on suunniteltu alkavan vuoden 2027 aikana. Peruskorjauksen toteuttaa kulttuuritalon visiokilpailun voittanut arkkitehtitoimisto Arkkitehdit Tommila Oy.
Kuvasin porrashuoneen yksityiskohtia Arto Sipisen ja Mane Hetzerin suunnittelemassa 1970 valmistuneessa kaupungintalossa. Virran toiminnot eli muun muassa Imatran pääkirjasto, kaupunginmuseo, taidemuseo, Virta-opisto, Karelia-sali sekä Kulttuuritalo Virran toimisto- ja kokoustilat väistävät peruskorjausta noin kahden vuoden ajaksi vanhan kaupungintalon tiloihin.
Huomasin joulukuisen iltapäivän paistavan ja nousin ottamaan kuvan. Näin talviaikaan päivän valoisat tunnin kuluvat herkästi sisätiloissa. Virran toimistotilojen ikkunat antavat Vuoksen suuntaan, ja niistä katselin usein päiväkotilasten ohimarssia tai kulkijoita Vuoksen lenkillä.
Imatrankoski, Helsingintie. Aiemmin
syksyllä näin bussin ikkunasta, kuinka kalkin värinen seinä odotteli vielä
ammattitaiteilijan ehdotuksen pohjalta toteutettavaa teostaan. Uutta
Napinkulman muraalikilpailua suunnitellaan vuodelle 2026 edellisen päätyttyä
tuloksettomana. “Yhteinen tavoite on edelleen se, että muraali toteutetaan.”
P.S. Jutussa mainitsemastani Laura Timantin teoksesta pääset katsomaan kokonaisen kuvan täältä: Kajaanin katutaide | Visit Kajaani
Kirjoittaja työskentelee Imatran taidemuseon vs. museointendenttinä ja haluaa läksiäisikeen kiittää kohtaamiaan ihmisiä sekä erityisesti Imatran taidemuseon, Imatran kaupunginmuseon ja Kulttuuritalo Virran väkeä kuluneesta kaksivuotisesta Imatralla, Imatran taidemuseossa.
Petra Lukkari
petra.lukkari(at)imatra.fi
Kommentit
Lähetä kommentti