Jonna Suurhasko: KEHRÄ 18.6.–2.10.2026
Imatran taidemuseossa avautuu juhannuksen alla Jyväskylässä asuvan kuvataiteilija Jonna Suurhaskon yksityisnäyttely, jossa teosten materiaaleina on käytetty muun muassa sammalta ja virtaavaa vettä. Näyttelytilaa hallitsevassa installaatiossa veden luomat heijastukset ja sen liikkeestä syntyvä äänimaailma ovat olennainen osa teosta. Yhtä keskeisenä elementtinä ovat itse kasvit, jotka ovat kiinnostaneet taiteilijaa lapsesta saakka.
 |
| Jonna Suurhasko, Dribble of Being, 2025, yksityiskohta. Kuva Sanna Ojanne. |
Suurhasko ei ole kasveja kohtaan tuntemansa viehtymyksen kanssa yksin. Eri taiteen- ja tieteenaloilla kiinnostus kasveja kohtaan on lisääntynyt 2000-luvulla. Puhutaan kasvillisesta käänteestä (engl. plant turn tai vegetal turn). Kasvillisen käänteen juuret ovat erityisesti 1960- ja 1970-lukujen ympäristöliikkeissä, jolloin ekologinen herääminen johti muun muassa taiteen tekemiseen luonnossa ja luonnonmateriaalien hyödyntämiseen teoksissa. Myös eläviä kasveja käytettiin taiteessa jo tuolloin. (Ks. esim. Vauhkonen 2025.)
Ympäristöajattelun ja ekologisen liikkeen painopisteet ja avainkysymykset ovat muuttuneet vuosikymmenien saatossa. 1960- ja 1970-lukujen luonnonsuojelusta siirryttiin ympäristönsuojelun kautta nykyiseen posthumanistiseen keskusteluun, jossa painottuu luonnon oma toimijuus, luontokato ja ilmaston lämpeneminen. Nämä modernit ympäristöliikkeet ovat vaikuttaneet myös nykytaiteeseen niin 1960-luvulla kuin 2000-luvulla. (Johansson 2025.)
 |
| Jonna Suurhasko, Dribble of Being, 2025, KUMMA - Kuopion taidemuseo. Kuva Jonna Suurhasko. |
2000-luvun taiteessa kasvit nähdään usein aktiivisina toimijoina, jotka omalla toiminnallaan, kuten kasvullaan ja hienovaraisilla liikkeillään, vaikuttavat teoksen muotoutumiseen ja teoksen vastaanottoon ja kokemiseen. Taiteilija toteuttaa teoksen tietoisesti yhteistyössä kasvien kanssa tuoden samalla esiin niiden oman toimijuuden.
Tästä on kysymys myös Suurhaskon teoksissa. Hän on uusimmissa installaatioissaan käyttänyt materiaalina sammalta, jonka elämää ja kasvua ylläpitävät hänen rakentamansa valo-, kastelu- ja ilmastointijärjestelmät. Suurhaskon luoma keinotekoinen kasvuympäristö ja siihen sijoittamat kasvit luovat yhdessä teoksen, joka elää, kasvaa ja muuntuu tavalla, jota taiteilija itse ei pysty täysin ennalta suunnittelemaan ja hallitsemaan. Samalla se tekee näkyväksi kasvien toimijuutta, joka kasvuprosessien hitauden vuoksi usein jää ihmisiltä huomaamatta.
 |
| Jonna Suurhasko, Dribble of Being, 2025, Jyväskylän taidemuseo. Kuva Jonna Suurhasko. |
Kirjoittaja on Imatran taidemuseon intendentti Sanna Ojanne
Lähteet
Johansson, Hanna. “Metsän kuvan ekologia, ihminen ja ajan kerrostumat.” Nykytaide katsoo taakseen. Lastuja Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmasta. Toim. Roni Grén et al. Helsinki: Parvs, 2025.
Vauhkonen, Jenni. ”Kasvillinen käänne kuvataiteessa. Kasvitoimijuuksia 1800-luvun maalaustaiteesta 2000-luvun videoteoksiin.” Nykytaide katsoo taakseen: Lastuja Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmasta. Toim. Roni Grén et al. Helsinki: Parvs, 2025.
Kommentit
Lähetä kommentti