 |
| Kyminlinnan vallit. Kuva: Kymenlaakson museo: Mirkka Kallio |
Kyminlinna, joka on Suomen ainoa ehjänä säilynyt kaponieerilinnoitus, sijaitsee 5 kilometriä Kotkan keskustan luoteispuolella Kymijoen Huumanhaaran ja Langinkoskenhaaran yhtymäkohdassa.
Sata vuotta sitten linnoitus toimi lyhyen ajan punaisten vankileirinä, kunnes linnoitukseen asettui saksalainen tykistöpatteri ja 1919 Tampereen Rykmentin I Pataljoona. Vuosina 1922-39 Kyminlinna toimi pakolaisleirinä. Ensin nimenä oli Keskitysleiri, myöhemmin Pakolaishuoltola ja lopuksi vain Huoltola.
Venäjän vallankumous jälkimaininkeineen synnytti mittavan pakolaisvirran rajan yli molempiin suuntiin. Noin 10000 sisällissodassa tappiolle jäänyttä punakaartilaista ja siviiliä pakeni Suomesta Venäjälle keväällä 1918. Samoihin aikoihin käynnistyi vähemmän tunnettu pakolaisvirta myös toiseen suuntaan.
Suomeen tulijat olivat kansallisuudeltaan venäläisiä, itäkarjalaisia ja inkeriläisiä sekä Venäjältä pakenevia muiden maiden kansalaisia. Pakolaisia tuli Suomeen useana aaltona 1918 talvesta kevääseen 1922 yhteensä yli kolminkertainen määrä Venäjälle paenneisiin verrattuna.
Vallankumousta pakenevat venäläiset olivat ensimmäinen aalto, tuoreeltaan 1917 ja 1918. Samoihin aikoihin tuli Itä-Karjalasta suomensukuisia. Inkeriläisiä oli paennut Suomeen jo 1918 lopulla ja pako kiihtyi vyöryksi kesällä 1919. Keväällä 1920 tuli valkoisia, joista osa jatkoi matkaansa Suomen kautta Eurooppaan. Inkerinmaa yritti vallankumouksen jälkimainingeissa saavuttaa itsenäisyyden, minkä epäonnistuttua tuli lisää inkeriläisiä ja vuonna 1921 tuli Kronstadtin saarelta noin 6500 bolsevikkeja vastustanutta. Viimeisenä aaltona oli vuosien 1921-22 vaihteessa tapahtunut Karjalan kansannousu eli metsäsissikapina, joka toi pakolaisia perheineen. Venäjältä paettiin puna-armeijan pakko-ottoja ja varsinaista nälkääkin.
Keväällä 1922 arvioitiin Suomessa olevan 33500 pakolaista, joista 15000 venäläistä ja 18500 heimopakolaista.
Osa heti vallankumouksen jälkeen tulleista venäläisistä oli vauraampaa väestöä, joka pystyi omilla varoillaan löytämään majapaikan ja ruokkimaan itsensä ja perheensä. Myös täällä jo olevien venäläisten asukkaiden hyväntekeväisyysjärjestöt pyrkivät huolehtimaan omistaan. Huomattava määrä venäläisistä emigranteista jatkoi matkaansa. Pieni osa uskaltautui palaamaan Venäjälle. Kronstadtin kapinaan osallistuneille rivimiehille luvattiin armahdus ja noin puolet heistä uskaltautui palaamaan Venäjälle ja noin 1600 jäi pysyvästi Suomeen.
Suomalaiset viranomaiset pyrkivät hillitsemään laitonta maahanmuuttoa vuodesta 1919 alkaen, mutta kehittymättömän rajavalvonnan toimenpiteet jäivät tehottomiksi. Perustettiin ensimmäinen valtion tukema avustuskomitea, joka pienen määrärahan turvin saattoi avustaa inkeriläisiä. Valtio perusti ensimmäisen pakolaisleirin Lahteen Hennalan kasarmeille 1920. Kronstadtilaisille perustettiin Turkinsaaren leiri Viipurinlahdelle. Ajan tavan mukaan näitäkin kutsuttiin keskitysleireiksi. Aluksi leirien oli tarkoitus toimia vastaanottokeskuksina ja avustusta oli tarkoitus antaa vain niille, jotka eivät omin avuin tulleet toimeen.
Myöskään Suomessa asiat eivät sisällissodan jälkeen olleet kovin hyvin. Amerikan Punainen Risti toi maahan elintarvikkeita 1919-21. Kun amerikkalaiset lähtivät keväällä 1921 Suomesta, heidän hallussaan olleet varastot siirrettiin Suomen valtiolle. Vuonna 1922 perustettiin Valtion pakolaisavustuskeskus, joka alkoi hallinnoida elintarvikehuoltoa ja pakolaisleirien toimintaa.
Kyminlinnaan sijoitettiin keväällä 1922 noin viisisataa asukasta, joukossa elatuskyvyttömiä lapsiperheitä, sairaita ja vammaisia, vanhuksia ja orpoja. Kolmisensataa siirrettiin Turkinsaaren leiriltä. Pakolaisia asutettiin vanhoihin kasarmirakennuksiin, sekä varta vasten rakennettuihin puuparakkeihin. Parakkeja on ollut entisen Suvorovin linnakkeen alueella, missä yksi parakki on vielä jäljellä. Leirillä tehtiin kovasti työtä, mm. hakattiin halkoja ja pestiin pyykkiä. Lapsille oli koulu ja sairaanhoito oli järjestetty. Vähitellen moni leiriläinen onnistui löytämään töitä leirin ulkopuolelta, ja leirin asukasmäärä vakiintui kahden-kolmensadan välille. Talvisodan sytyttyä Kyminlinnan asukkaat evakuoitiin Oulun Maikkulaan ja Suomen armeija otti tilat käyttöönsä.¨
Kyminlinnan pakolaisten elämästä kertoo Karjalan Sivistysseuran julkaisema Timo Tervosen kirjoittama omaelämäkerrallinen teos ”Vallien sisällä – vallien ulkopuolella”. Juuriltaan vienankarjalainen Tervonen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet 1923-1939 Kyminlinnan pakolaiskeskuksessa.
Nykyään Kyminlinnan omistaa valtion omistama Senaatti-kiinteistöt. Alue on käytännössä ollut suljettuna vuodesta 2005 jolloin armeija poistui alueelta. Kyminlinnan osoite on Sutelantie 84, Kotka.
Sata vuotta sitten linnoitus toimi lyhyen ajan punaisten vankileirinä, kunnes linnoitukseen asettui saksalainen tykistöpatteri ja 1919 Tampereen Rykmentin I Pataljoona. Vuosina 1922-39 Kyminlinna toimi pakolaisleirinä. Ensin nimenä oli Keskitysleiri, myöhemmin Pakolaishuoltola ja lopuksi vain Huoltola.
 |
| Kyminlinnan portti. Kuva: Kymenlaakson museo: Mirkka Kallio |
Venäläisiä, itäkarjalaisia ja inkeriläisiä
Venäjän vallankumous jälkimaininkeineen synnytti mittavan pakolaisvirran rajan yli molempiin suuntiin. Noin 10000 sisällissodassa tappiolle jäänyttä punakaartilaista ja siviiliä pakeni Suomesta Venäjälle keväällä 1918. Samoihin aikoihin käynnistyi vähemmän tunnettu pakolaisvirta myös toiseen suuntaan.
Suomeen tulijat olivat kansallisuudeltaan venäläisiä, itäkarjalaisia ja inkeriläisiä sekä Venäjältä pakenevia muiden maiden kansalaisia. Pakolaisia tuli Suomeen useana aaltona 1918 talvesta kevääseen 1922 yhteensä yli kolminkertainen määrä Venäjälle paenneisiin verrattuna.
Vallankumousta pakenevat venäläiset olivat ensimmäinen aalto, tuoreeltaan 1917 ja 1918. Samoihin aikoihin tuli Itä-Karjalasta suomensukuisia. Inkeriläisiä oli paennut Suomeen jo 1918 lopulla ja pako kiihtyi vyöryksi kesällä 1919. Keväällä 1920 tuli valkoisia, joista osa jatkoi matkaansa Suomen kautta Eurooppaan. Inkerinmaa yritti vallankumouksen jälkimainingeissa saavuttaa itsenäisyyden, minkä epäonnistuttua tuli lisää inkeriläisiä ja vuonna 1921 tuli Kronstadtin saarelta noin 6500 bolsevikkeja vastustanutta. Viimeisenä aaltona oli vuosien 1921-22 vaihteessa tapahtunut Karjalan kansannousu eli metsäsissikapina, joka toi pakolaisia perheineen. Venäjältä paettiin puna-armeijan pakko-ottoja ja varsinaista nälkääkin.
 |
| Kyminlinnan sivuportti. Kuva: Kymenlaakson museo: Mirkka Kallio |
33500 pakolaista, Kyminlinnassa 500
Keväällä 1922 arvioitiin Suomessa olevan 33500 pakolaista, joista 15000 venäläistä ja 18500 heimopakolaista.
Osa heti vallankumouksen jälkeen tulleista venäläisistä oli vauraampaa väestöä, joka pystyi omilla varoillaan löytämään majapaikan ja ruokkimaan itsensä ja perheensä. Myös täällä jo olevien venäläisten asukkaiden hyväntekeväisyysjärjestöt pyrkivät huolehtimaan omistaan. Huomattava määrä venäläisistä emigranteista jatkoi matkaansa. Pieni osa uskaltautui palaamaan Venäjälle. Kronstadtin kapinaan osallistuneille rivimiehille luvattiin armahdus ja noin puolet heistä uskaltautui palaamaan Venäjälle ja noin 1600 jäi pysyvästi Suomeen.
Suomalaiset viranomaiset pyrkivät hillitsemään laitonta maahanmuuttoa vuodesta 1919 alkaen, mutta kehittymättömän rajavalvonnan toimenpiteet jäivät tehottomiksi. Perustettiin ensimmäinen valtion tukema avustuskomitea, joka pienen määrärahan turvin saattoi avustaa inkeriläisiä. Valtio perusti ensimmäisen pakolaisleirin Lahteen Hennalan kasarmeille 1920. Kronstadtilaisille perustettiin Turkinsaaren leiri Viipurinlahdelle. Ajan tavan mukaan näitäkin kutsuttiin keskitysleireiksi. Aluksi leirien oli tarkoitus toimia vastaanottokeskuksina ja avustusta oli tarkoitus antaa vain niille, jotka eivät omin avuin tulleet toimeen.
Myöskään Suomessa asiat eivät sisällissodan jälkeen olleet kovin hyvin. Amerikan Punainen Risti toi maahan elintarvikkeita 1919-21. Kun amerikkalaiset lähtivät keväällä 1921 Suomesta, heidän hallussaan olleet varastot siirrettiin Suomen valtiolle. Vuonna 1922 perustettiin Valtion pakolaisavustuskeskus, joka alkoi hallinnoida elintarvikehuoltoa ja pakolaisleirien toimintaa.
Kyminlinnaan sijoitettiin keväällä 1922 noin viisisataa asukasta, joukossa elatuskyvyttömiä lapsiperheitä, sairaita ja vammaisia, vanhuksia ja orpoja. Kolmisensataa siirrettiin Turkinsaaren leiriltä. Pakolaisia asutettiin vanhoihin kasarmirakennuksiin, sekä varta vasten rakennettuihin puuparakkeihin. Parakkeja on ollut entisen Suvorovin linnakkeen alueella, missä yksi parakki on vielä jäljellä. Leirillä tehtiin kovasti työtä, mm. hakattiin halkoja ja pestiin pyykkiä. Lapsille oli koulu ja sairaanhoito oli järjestetty. Vähitellen moni leiriläinen onnistui löytämään töitä leirin ulkopuolelta, ja leirin asukasmäärä vakiintui kahden-kolmensadan välille. Talvisodan sytyttyä Kyminlinnan asukkaat evakuoitiin Oulun Maikkulaan ja Suomen armeija otti tilat käyttöönsä.¨
 |
| Kyminlinnan kasarmit. Kuva: Kymenlaakon museo: Mirkka Kallio |
Kyminlinnan pakolaisten elämästä kertoo Karjalan Sivistysseuran julkaisema Timo Tervosen kirjoittama omaelämäkerrallinen teos ”Vallien sisällä – vallien ulkopuolella”. Juuriltaan vienankarjalainen Tervonen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet 1923-1939 Kyminlinnan pakolaiskeskuksessa.
Nykyään Kyminlinnan omistaa valtion omistama Senaatti-kiinteistöt. Alue on käytännössä ollut suljettuna vuodesta 2005 jolloin armeija poistui alueelta. Kyminlinnan osoite on Sutelantie 84, Kotka.
 |
| Kyminlinnan opaskyltti. Kuva: Kymenlaakson museo: Mirkka Kallio |
Kommentit
Lähetä kommentti