Osmo Rauhalan Järjestyksen kuvat

Osmo Rauhala jatkaa tutkimusmatkaansa elämän peruskysymysten äärellä Kouvolan taidemuseo Poikilossa 19. syyskuuta avautuvassa näyttelyssä Järjestyksen kuvat. Rauhala on valinnut näyttelyynsä teoksia, joiden avulla hän pyrkii laajentamaan ymmärrystä monimutkaisista ilmiöistä ympärillämme. Kokonaisuus muodostuu maalauksista ja videoteoksista, joista osa on valmistunut tämän vuoden aikana. Näyttely on avoinna 12. tammikuuta saakka.


Rauhalan taide kumpuaa jatkuvasta uteliaisuudesta ympäröivää maailmaa ja tiedettä kohtaan. Niiden analyyttinen tulkinta saa muotonsa taideteoksina. Taide on Rauhalan keino jäsentää ymmärrystä luonnon järjestyksestä. Luonto, tiede ja taide ovat Rauhalan tuotannossa kasvaneet yhteen. Rauhala on todennut värien ja muotojen olevan syy, miksi hän tekee taidetta. Rauhalan lähtökohta ei ole asioiden julistaminen, vaikka teosten aiheet monesti liittyvät taiteilijan huoliin ja pohdintoihin luonnon tilasta.



Sananvartijat III, 2017, öljy kankaalle. Kuva Alasin Media Oy.


Kaaosta harmonisessa järjestyksessä


Epäjärjestys ja kaoottisuus tuntuvat uhkaavilta. Ne näyttäytyvät meille järjestyksen vastakohtina. Fraktaali- ja kaaosteorioihin liittyvät sovellukset vakiintuivat Rauhalan ajatteluun sekä teoksiin pian Yhdysvaltoihin muuton jälkeen. Kompleksisten systeemien tutkimus alkoi 1990-luvun alussa. Sen myötä syntyivät edellytykset tarkastella uudella tavalla kaaoksen ja järjestyksen suhdetta. Esimerkkejä kompleksisen systeemin tutkimuskohteista ovat veden virtaus tai lintuparven liike. Niiden kaoottisuudessa ilmeneviä säännönmukaisuuksia ei osata tarkasti selittää kielen tai matematiikan avulla.

Osmo Rauhala muistaa lapsuudestaan suuret kottaraisparvet, jotka syksyisin kerääntyivät peltojen halki kulkeville sähkö- ja puhelinlinjoille. Linnut istuivat rivissä langoilla. Levähdyshetken aikana näky oli hallittavissa tavalla, jonka ymmärrämme. Lintujen määrä oli laskettavissa. Kun parvi lehahti äkkiä ilmaan, linnut näyttivät sinkoilevan joka suuntaan. Silmien edessä näkynyt kuva oli kaoottinen ja hallitsematon, mutta hetken päästä parvi alkoi noudattaa outoa järjestystä. Sitä näytti ohjailevan jokin sisäinen ymmärrys. Kaaos alkoi näyttää ymmärrettävältä ja kauniilta.


Kompleksinen systeemi, 2003, videoprojektio. Kuva Alasin Media Oy. 



Teosten katsojalle Rauhalan taide näyttäytyy harmonisena ja harkittuna selkeine ääriviivoineen ja yhtenäisine väripintoineen. Rauhala on verrannut maalaustapaansa sadonkorjuuksi. Aihe kylvetään ensin piirtämällä kankaalle, jonka jälkeen sitä muokataan kerros kerrokselta. Lopulta kokonaisuus valmistuu kuin kypsä viljapelto korjattavaksi.


Kielen ja taiteen evoluutio


Rauhalan maalauksissa luonto, usein eläinten kuvat, ihmisten käyttämä kieli, matematiikka ja muut merkkijärjestelmät yhdistyvät monimerkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Teoksissa on viittauksia niin pistekirjoitukseen, tietokoneiden ohjelmointikieleen, viivakoodeihin kuin DNA:n rakenteeseen. Rauhalan mukaan kieli on keskeisellä sijalla ajateltaessa ihmislajin selviytymistä. Se on yksi tärkeä järjestyksen muoto, vaikka se ei riitä kuvaamaan todellisuuden kaikkia vivahteita.

Muista unohtaa kaikki, 2012, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. Kuva Alasin Media Oy. 


Taide on Rauhalalle eräänlainen viestijärjestelmä. Sen symbolina hänen teoksissaan on usein peura. Muinaisissa uskomuksissa peuran muoto nähtiin luonnossa aineen ja hengen kauneimpana ilmentymänä. Peuran tehtävä oli toimia sanansaattajana ja tiedonvälittäjänä. Peura oli tärkeä rituaalihahmo, joka uskomusten mukaan pystyi liikkumaan todellisuuden ja jumalten välillä, välittäen tietoa elämän sisällöstä. Muinaisille ihmisille peuran muodossa aine ja henki saivat kauneimman tasapainonsa luonnossa. Rauhalalle tasapainon kauneus on yksi elämän järjestyksen muoto.
Rauhalan mukaan evoluutio on osoittanut taiteen tarpeellisuuden ihmisyhteisölle, sillä taide on ollut tärkeässä osassa ihmisen kehitystä jo varhaisessa vaiheessa. Kuten Osmo Rauhala itse toteaa: “Maalari minussa on paljon vanhempi kuin maanviljelijä.”



Evoluution ovulaatio III, 2016, öljy kankaalle, yksityiskokoelma. Kuva Alasin Media Oy. 


Siuro ja New York

Osmo Rauhalan taiteilijuus rytmittyy viljelemisen ja maalaamisen – hänen kotipaikkojensa Siuron ja New Yorkin – välille. Rauhala on kotoisin Siuron kylältä, jossa hän harjoittaa luomuviljelyä sukutilallaan kesäisin. Siuroon liittyy satojen vuosien aikana muodostunut geneettinen muisti, joka tekee paikasta Rauhalalle erityisen.

Valmistuttuaan Kuvataideakatemiasta Rauhala lähti jatkamaan opintojaan New Yorkin School of Visual Arts -taidekouluun vuonna 1988. Siitä lähtien hänellä on ollut ateljee Sohossa, jossa hän keskittyy maalaamiseen ja lukemiseen talvikuukausina.

Rauhala on pitänyt kymmeniä yksityisnäyttelyitä kotimaassa ja ulkomailla. Viimeisimmät museonäyttelyt Suomessa ovat Kiasmassa esillä ollut Elämän kirja vuonna 2012 ja Didrichsenin taidemuseon Peilitesti vuonna 2017. Rauhala valittiin vuoden nuoreksi taiteilijaksi vuonna 1992. Hänet on palkittu vuonna 2009 Suomi-palkinnolla ja Kirkon kulttuuripalkinnolla Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalauksista.


Teksti vs. intendentti Mari Lehtosalo Poikilo-museot



Lähteinä on käytetty seuraavia julkaisuja ja artikkeleita:
Osmo Rauhala Luonnon aika, 2002. Toimittanut Inkamaija Iitiä. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki. Otavan Kirjapaino Oy, Helsinki. 
Osmo Rauhala Vuosikymmenen jäljet 1992-2002, 2002. Toimittanut Anneli Ilmonen ja Tapani Pennanen. Tampereen taidemuseon julkaisuja 104, Tampere. Karisto Oy, Hämeenlinna. 
Osmo Rauhala Mielen evoluutio, 2004. Toimittanut Pessi Rautio. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja nro 80. Minerva Kustannus Oy, Helsinki. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Oja, Päivi, 2012. Sadonkorjuun aika. Kiasma 2012, 52 vol 15, 2-5, 20.
Typpö, Juho, 2017. Osmo Rauhala: Kaikki historiaan jäävä taide on kaupallista. Helsingin Sanomat 16.9.2017, C1-C3

Kommentit