Luonnon edestä 

Teoksia Heinon taidesäätiön kokoelmasta
Kouvolan taidemuseo Poikilossa 30.8.2020 asti


Kouvolan taidemuseo Poikilossa on iloittu jo muutaman vuoden ajan mahdollisuudesta tehdä näyttely-yhteistyötä Heinon taidesäätiön kanssa. Näyttelyn luontoteema päätettiin jo vuoden 2018 alussa ennen kuin Greta Thunbergin ilmastolakkoliike nosti ilmaston ja luonnon tilan aivan uudella tavalla globaalin huomion keskipisteeksi. Puhumattakaan näkymättömästä luonnon voimasta, uudesta koronaviruksesta SARS-CoV-2:sta, joka sulki muun muassa museot ja pysäytti melkein koko yhteiskunnan maaliskuun puolivälistä lähtien.

Luonnon ja ihmisen suhde voi tuntua loppuun käsitellyltä, mutta tarkemmin ajateltuna siitä kumpuavia aiheita on hyvä syy pitää esillä. Ihminen on osa luontoa ja tekomme vaikuttavat sen hyvinvointiin. Se on seikka, jota meidän kaikkien pitäisi ajatella entistä tietoisemmin. Viimeisten vuosien aikana taidemuseoiden näyttelyissä maisemat ja luonto ovat olleet usein edustettuina, mutta taiteilijat lähestyvät teemaa yhä uudelleen oivaltavilla ja sisällöllisesti rikkailla näkökulmilla.

Luonnon edestä -näyttelyn oli tarkoitus avautua yleisölle 7.5. Toivomme edelleen, että voimme avata museon ja näyttelyn yleisölle viimeistään kesän aikana, mutta se riippuu epidemian etenemisestä ja hallituksen päätöksistä. Alkuperäisen aikataulun mukaan näyttely on avoinna 30.8. saakka.


Petri Ala-Maunus, New Genesis (2013), kuva Petri Ala-Maunus

Heinon taidesäätiön kokoelma


Heinon taidesäätiön kokoelma on yksi Suomen merkittävimmistä nykytaiteen kokoelmista. Kokoelman ovat keränneet kauppaneuvos Raimo Heino, rouva Raini Heino ja heidän poikansa, galleristi ja taidehistorioitsija Rauli Heino. Heinon taidesäätiö on perustettu vuonna 2014. Seuraavana vuonna Heinot lahjoittivat kokoelman säätiölle. Se karttuu edelleen. Yksi säätiön tärkeimmistä tehtävistä on kokoelman turvaaminen. Lisäksi se pyrkii vahvistamaan kuvataiteen asemaa ja luomaan edellytyksiä taiteen ja sen yleisöjen kohtaamiselle.

Taidekokoelma on syntynyt Raimo, Raini ja Rauli Heinon hankintojen ja henkilökohtaisten mieltymysten pohjalta intohimosta ja rakkaudesta taidetta kohtaan. Heinojen kiinnostus on suuntautunut alusta lähtien suomalaiseen aikalaistaiteeseen. Nykytaiteen keräämisen he aloittivat 1970-luvulla. Sen keskeisenä painopisteenä ovat olleet nuorten taiteilijoiden teokset. Kokoelmassa on yli 1400 teosta, noin 230 taiteilijalta 1950-luvulta tähän päivään. Heinoille taide on aina ollut henkistä pääomaa, ei sijoituskohde.

Taidesäätiön perustaminen on mahdollistanut myös laajat kokoelmanäyttelyt. Ensimmäinen, Rakkaudella Heino, järjestettiin HAM Helsingin taidemuseossa vuonna 2016. Sitä seurasivat Vaasassa Kuntsin modernin taiteen museon Ihmisen kuva vuonna 2018 ja Oulun taidemuseon Jaetut unet, joka päättyi vuoden 2020 alussa. Kouvolan taidemuseo Poikilon näyttely jatkaa tätä kokoelmanäyttelyiden sarjaa. Lisäksi taidesäätiön kokoelmasta lainataan jatkuvasti yksittäisiä teoksia museoiden näyttelyihin.


Pekka Luukkola, Mo[nu]ment (2010), kuva Pekka Luukkola


Aika ja ajankohtaisuus 


Luonnon edestä esittelee erilaisia tapoja kuvata luontoa nykytaiteen keinoin. Länsimaisen kuvataiteen traditiossa luonnon kuvaaminen on ollut keskeisessä osassa. Maisema tai luonto ei ole vain aiheensa peilikuva, vaan se heijastelee aikakautensa aatteita ja maailmankatsomusta. Dialogia ihmislajin ja luonnon välillä on viime vuosina käyty synkeiden aiheiden ympärillä: ilmastonmuutos, monimuotoisuuden väheneminen, luontaisten elinpiirien häviäminen, muoviroskan kerääntyminen meriin ja juomakelpoisen veden hupeneminen. Listaa voisi jatkaa eteenpäin. Esillä olevissa teoksissa luontoa käsitellään monenlaisista näkökulmista. Niissä voi nähdä edellä mainittua huolta ja kritiikkiä, mutta myös mystiikkaa, sadunomaista tunnelmaa ja viittauksia taidehistoriaan, unohtamatta kuitenkaan lohdullisuutta ja toiveikkuutta.

Yksi näyttelyn läpi kulkevista teemoista on aika. Kun näyttelyn aihe on luonto ja sen kuvaaminen, on siihen jo ikään kuin sisäänrakennettu käsitys ajan kulumisesta. Se on näyttelyssä läsnä useiden taiteilijoiden teoksissa. Petri Ala-Maunus tunnetaan suurikokoisista romanttiseen maisemamaalauksen traditioon viittaavista kesyttämättömän erämaaluonnon kuvauksista. Maalauksissa on dramaattisia luontoelementtejä, esimerkiksi taivaita hipovia teräväreunaisia vuorenhuippuja ja jyrkkiä vesiputouksia, kuten teoksessa New Genesis (2013). Ala-Maunuksen maalauksessa ei ole jälkeäkään ihmisistä tai inhimillisestä kulttuurista. Se on kuin ihmisen ajan ulottumattomissa oleva maisema, jonka voi yhtä hyvin tulkita aikojen alkuun kuin maailmanlopun jälkeiseen aikaan.

Pekka Luukkolan Mo[nu]ment (2010) kuuluu sarjaan Maan varjossa, jossa taiteilija on tutkinut tulen avulla ajan kulumista ja ihmisen läsnäoloa maisemassa. Luukkolan kuvan äärellä voi ymmärtää myös ajan suhteellisuuden. Vanha metsä on nuori verrattuna jääkauden uurtamiin rantakallioihin. Siihen voi liittää myös avaruudellisen ulottuvuuden ja kosmisen systeemin, jossa olemme osana. Valot, joita taivaalla näemme, voivat olla miljoonien vuosien ikäisiä.



Marjukka Vainio, Pivoine rouge violacée et blanche I-III (2014), kuva Marjukka Vainio



Elämän rajallisuutta ja kuoleman vääjäämättömyyttä taiteessa kuvataan sanonnalla memento mori (lat. muista kuolevaisuutesi). Vanitas-maalaukset käsittelevät samoja aiheita. Kaiken maallisen katoavaisuuteen viitataan erilaisilla symboleilla, kuten terälehtensä varistavilla kukkasilla. Marjukka Vainion Pivoine rouge violacée et blanche I-III (2014), violetinpuna-valkoinen pioni on 1600-luvun kukka-asetelmien tapaan kuvattu tummaa taustaa vasten. Runollisen kauniissa sarjassaan Vainio on valjastanut kukoistavien ja kuihtuvien pionien muodot valon ja varjon vuoropuheluksi, joka symboloi elämän kauneutta ja haurautta. Osana näyttelyn teemaa, sen voi ajatella symboloivan luonnon kuihtumista ja pahoinvointia.

Heinon taidesäätiön kokoelman laajuudesta, monipuolisuudesta ja korkeatasoisuudesta kertovat mahdollisuudet poimia eri teemoihin sopivia puhuttelevia ja aikaa kommentoivia näyttelyitä. Luonnon edestä tuo esille kokoelman ajankohtaisuuden. Kim Simonssonin näyttelykokonaisuuteen valittu veistos Sarjasta suojautuminen (2003) on kevään kuluessa alkanut tuntua jopa pahaenteisen ajankohtaiselta.

Kim Simonsson, Sarjasta suojautuminen (2003), kuva Galen Kuellmer



Heinon taidesäätiön kokoelmaa näyttelyssä edustavat taiteilijat:
Petri Ala-Maunus, Axel Antas, Elina Brotherus, Erno Enkenberg, Bo Haglund, Ilkka Halso, Heli Hiltunen, IC-98, Jouna Karsi, Arto Korhonen, Markku Laakso, Juhani Linnovaara, Pekka Luukkola, Susanna Majuri, Jyrki Parantainen, Sami Parkkinen, Tamara Piilola, Kimmo Pyykkö, Markus Rissanen, Topi Ruotsalainen, Kim Simonsson, Reidar Särestöniemi, Kristiina Uusitalo, Marjukka Vainio

Luonnon edestä -näyttelyn ovat tuottaneet yhteistyössä Kouvolan taidemuseo Poikilo ja Heinon taidesäätiö. Sen on kuratoinut Poikilo-museoiden intendentti Mari Lehtosalo.


Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon intendentti Mari Lehtosalo


Lähteinä käytetty seuraavia julkaisuja ja artikkeleita:

Gunnarsson, Torsten, 2006. Luonto kuvastimena. Viisi näkökulmaa pohjoiseen maisemamaalaukseen. Julkaisussa Luonnon lumo, Pohjoismainen maisemamaalaus 1840-1910. Toimittanut Leena Ahtola-Moorhause, Frode Ernst Haverkamö, Torsten Gunnarsson ja Peter Nørgaard Larsen. Narayana Press, Odder, Tanska.

Heinon taidesäätiö. https://www.heinontaidesaatio.fi/esittely ja https://www.heinontaidesaatio.fi/kokoelma

Heino, Rauli, 2014. Marjukka Vainio, Suite Debussy. https://www.galleriaheino.fi/nayttely.php?aid=120930&k=20139

Johansson, Hanna, 2015. Petri Ala-Maunus, HInterland. https://www.galleriaheino.fi/nayttely.php?aid=120964&k=20139

Luukkola, Pekka, 2012. Maiseman aika. Julkaisijat: Tampereen taidemuseo, Tampereen taidemuseon julkaisuja 156; Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Aalto-yliopiston julkaisusarja TAIDE + MUOTOILU + ARKKITEHTUURI 2/2012. Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna.




Kommentit