Väinö Kamppuri (1891-1972) syntyi Viipurissa. Hän opiskeli Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Vuonna 1930 pidetty yksityisnäyttely teki Kamppurin laajemmin tunnetuksi.
Kamppuri ei kuulunut mihinkään taiteilijaryhmään. Maalauksissaan hän käytti vankkaa sommittelua ja usein myös lämmintä väritystä. Värit olivat lähes poikkeuksetta ns. maavärejä, ruskeavoittoisia sävyjä.
Kirkkaita värejä suosineen ajan jälkeen taidekritiikki kaipasi 1920-luvulla perinteisempää ja seesteisempää maalaustyyliä. Onni Okkonen kirjoitti, että ”Murrosajan järkytyksestä on taiteemme kohottava klassillisempaan synteesiin”.
”Klassillista synteesiä” edusti 20-30-lukujen taiteessa ennen kaikkea kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen. Hän suosi antiikkiin palautuvia kansallisiksi koettuja tyyli-ihanteita. Myös arkkitehtuuria leimasi ns. 20-luvun klassismi.
Väinö Kamppurin maalaukset soveltuivat hyvin uusiin kansallisiin taidepyrkimyksiin. Hän oli luonteeltaan vakava, uskonnollinen ja isänmaallinen. Hänen taiteilijankuvansa kävi yksiin kriitikoiden toivoman ihannekuvan kanssa.
Kamppurin aiheina olivat mm. kaupunkikuvat Helsingistä, maisemat uudelta kotiseudulta Hämeestä, Hattulan Mierolasta, sekä asetelmat ja henkilötutkielmat.
Kaksi puuta -maalaus on näkymä Harakanhovin rannasta länteen. Vuoksen toisella puolella näkyy lotjia Niskalammen satamassa. Kuvan sommittelu rakentuu metsikön ja sen kuvajaisen muodostamalle soikiolle sekä puiden ja rantaviivan muodostamien suorien linjojen varaan.
Ilmaisu on Okkosen toivomassa mielessä klassinen. Maalauksen selkeässä rakenteessa ja maisemanäkymän liikkumattomuudessa ei ole mitään repivää. Myös muissa Kamppurin Harakanhovista maalaamissa näkymissä on samanlainen sunnuntaiaamun tunnelma. Jokaisessa maalauksessa on lisäksi ns. täytehahmo, joko mieshahmo, vene tai hevosrattaat. Pieni yksityiskohta luo vähäisen elävän pisteen kuva-alueelle.
Imatran kaupunki sai vuonna 2002 lahjoituksena myös Kamppurin 1944 tekemän muotokuvan Jalo Sihtolasta. Myös tämän teoksen sommittelu on jykevä ja vankka. Jalo Sihtola on kuvattu luonnollisessa koossa, kirjaa lukevana hahmona.
Sihtolan Imatra-kokoelmassa on lisäksi kaksi öljyvärimaisemaa Petsamosta ja hiilipiirustus Espanjan Madridista.
Kirjoittaja on Imatran taidemuseon intendentti Eero Laajo.
Kamppuri ei kuulunut mihinkään taiteilijaryhmään. Maalauksissaan hän käytti vankkaa sommittelua ja usein myös lämmintä väritystä. Värit olivat lähes poikkeuksetta ns. maavärejä, ruskeavoittoisia sävyjä.
 |
| Väinö Kamppuri: Harakan portti, 1937, öljyväri, Sihtolan Imatra-kokoelma. Kuva: Imatran taidemuseo. |
Kirkkaita värejä suosineen ajan jälkeen taidekritiikki kaipasi 1920-luvulla perinteisempää ja seesteisempää maalaustyyliä. Onni Okkonen kirjoitti, että ”Murrosajan järkytyksestä on taiteemme kohottava klassillisempaan synteesiin”.
”Klassillista synteesiä” edusti 20-30-lukujen taiteessa ennen kaikkea kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen. Hän suosi antiikkiin palautuvia kansallisiksi koettuja tyyli-ihanteita. Myös arkkitehtuuria leimasi ns. 20-luvun klassismi.
 |
| Väinö Kamppuri: Sauna rannalla, 1937, öljyväri, Sihtolan Imatra-kokoelma. Kuva: Imatran taidemuseo. |
Väinö Kamppurin maalaukset soveltuivat hyvin uusiin kansallisiin taidepyrkimyksiin. Hän oli luonteeltaan vakava, uskonnollinen ja isänmaallinen. Hänen taiteilijankuvansa kävi yksiin kriitikoiden toivoman ihannekuvan kanssa.
Kamppurin aiheina olivat mm. kaupunkikuvat Helsingistä, maisemat uudelta kotiseudulta Hämeestä, Hattulan Mierolasta, sekä asetelmat ja henkilötutkielmat.
Maisemat Harakalta
Sihtolan Imatra-kokoelmassa on kolme Harakanhovissa öljyvärein maalattua maisemaa. Jalo Sihtola lahjoitti Harakan portti -maalauksen taidemuseon avajaisissa 1951. Ester ja Jalo Sihtolan taidesäätiö lahjoitti 2001 maalaukset Kaksi puuta ja Sauna rannalla. Kaikki kolme teosta on maalattu 1937. |
| Väinö Kamppuri: Kaksi puuta, 1937, öljyväri, Sihtolan Imatra-kokoelma. Kuva: Imatran taidemuseo. |
Kaksi puuta -maalaus on näkymä Harakanhovin rannasta länteen. Vuoksen toisella puolella näkyy lotjia Niskalammen satamassa. Kuvan sommittelu rakentuu metsikön ja sen kuvajaisen muodostamalle soikiolle sekä puiden ja rantaviivan muodostamien suorien linjojen varaan.
Ilmaisu on Okkosen toivomassa mielessä klassinen. Maalauksen selkeässä rakenteessa ja maisemanäkymän liikkumattomuudessa ei ole mitään repivää. Myös muissa Kamppurin Harakanhovista maalaamissa näkymissä on samanlainen sunnuntaiaamun tunnelma. Jokaisessa maalauksessa on lisäksi ns. täytehahmo, joko mieshahmo, vene tai hevosrattaat. Pieni yksityiskohta luo vähäisen elävän pisteen kuva-alueelle.
Imatran kaupunki sai vuonna 2002 lahjoituksena myös Kamppurin 1944 tekemän muotokuvan Jalo Sihtolasta. Myös tämän teoksen sommittelu on jykevä ja vankka. Jalo Sihtola on kuvattu luonnollisessa koossa, kirjaa lukevana hahmona.
 |
| Väinö Kamppuri: Jalo Sihtolan muotokuva, 1944, vesiväri (ym.), Sihtolan Imatra-kokoelma. Kuva: Imatran taidemuseo. |
Sihtolan Imatra-kokoelmassa on lisäksi kaksi öljyvärimaisemaa Petsamosta ja hiilipiirustus Espanjan Madridista.
Kirjoittaja on Imatran taidemuseon intendentti Eero Laajo.
Kommentit
Lähetä kommentti