Come Hell or High Water!

Rip Tide. Kuva: Mirkka Kallio

Merja Puustinen ja Andy Best ovat kuvataiteilijoita. Heidän yhteistyönsä on alkanut 1990-luvun alussa. Heidän teoksensa ovat osallistavia: niihin saa koskea. Puustinen ja Best tekevät kumpikin myös väitöskirjaa vuorovaikutteisesta taiteesta.

Näyttelyn nimi tulee sanonnasta ja tarkoittaa, että asia suoritetaan, tapahtuisi mitä tahansa. Puustinen ja Best ovat kehitelleet pomppulinna-installaatioita jo ainakin kymmenen vuotta, mutta silti näyttelyn rakentamisessa oli omat hankaluutensa, joten valittu nimi oli osuva. Näyttelyn nimi viittaa myös merenkulkuun. Taiteilijat harrastavat purjehtimista ja he ovat huolestuneita Itämeren tilasta. Myrkyllisen sinilevän ja happikadon saastuttaman meren pelastamiseksi tehdyt toimenpiteet ovat uhkaan nähden olleet vähäisiä.

Pomppulinnan pienoismalli. Kuva: Mirkka Kallio

Näyttelyn rakentaminen alkoi tarusta Lentävästä Hollantilaisesta. Lentävä Hollantilainen on kummituslaiva, joka ei koskaan pääse satamaan ja on tuomittu kiertämään ikuisesti maailman meriä. Tarinasta on erilaisia variaatioita 1790-luvulta alkaen. Yhden mukaan laivan kapteeni Hendrick van der Decker oli julistanut: ”Kierrän Kap Hornin, vaikka joutuisin purjehtimaan tuomiopäivään asti!” Come Hell or High Water! Lentävän Hollantilaisen legenda muovautui suurta aaltoa kuvaavaksi installaatioksi. Ilmatäytteinen veistos toimii pomppulinnana.

Näyttelyn toinen installaatio on saanut inspiraationsa sukellusveneestä. Sukellusveneet ovat perinteisesti laivastojen salaisinta kalustoa ja niiden tärkein strateginen tehtävä on tiedustelu. Tällä hetkellä Itämerellä on sukellusveneitä Ruotsilla, Venäjällä, Puolalla ja Saksalla.

Kylmän sodan aikana sukellusveneet olivat Itämerellä Lentävä Hollantilainen. Niistä oli havaintoja, mutta varmuutta niiden olemassaolosta ei ollut. Ydinsukellusveneet olivat Neuvostoliiton ylpeys, yksi merkki sen suurvalta-asemasta. Neuvostoliiton kaaduttua niitä romutettiin, koska varoja ylläpitoon ei ollut.

Kursk oli 154 metriä pitkä ydinsukellusvene, joka onnettomuuden seurauksena upposi. Venäjän pohjoinen laivasto piti historiansa laajamittaisinta merisotaharjoitusta Barentsinmerellä vuonna 2000. Varmuutta ei ole, mutta todennäköisesti harjoitustorpedoa ampuessa jotain meni vikaan ja veneeseen tuli vuoto. Kurskin sukellusveneen tuho oli useiden sattumuksien summa. Ehkä pelastamisessa viivyteltiin, muiden maiden apua ei otettu vastaan ja sotasalaisuus meni ylitse yhteiskunnallisten etujen ja ihmishenkien. Meri oli onnettomuushetkellä tyyni, mutta viivytellessä puhkesi myrsky. Lopulta yksikään miehistöstä ei pelastunut.

Mirkka Kallio, amanuenssi, Kymenlaakson museo.

Kursk Kuva: Mirkka Kallio