Asia-Europe 5 – kansainvälinen tekstiilitaiteen näyttely

Kouvolan taidemuseo Poikilossa avautui syyskuun lopussa kansainvälinen näyttely Asia-Europe 5, joka esittelee 37 aasialaisen ja eurooppalaisen nykytaiteilijan materiaalipohjaisia teoksia. Katsojille näyttely ja sen virtuoosimaiset teokset tarjoavat mahdollisuuden yllättyä ja kokea oivaltamisen iloa. Teoksissa on käytetty niin arkisia esineitä, luonnon orgaanisia osasia kuin uudempia 3D-piirtämiseen pohjautuvia tekniikoita. Asia-Europe -näyttely on nyt ensikertaa nähtävänä Suomessa. Taidemuseo Poikilosta se jatkaa matkaansa Belgiaan Tournain TAMAT museoon, sieltä Tanskan Dronninglundin taidekeskukseen ja edelleen Saksan tekstiilimuseoon Krefeldiin. Taidemuseo Poikilossa näyttely on nähtävänä 9.1.2022 saakka.

Sui Parkin teos Flow (2015–16) on valmistettu nippusiteistä. Taiteilija on kuvannut sitä pensselin vedoiksi ilmassa. Teos tuo mieleen meren syvyydessä etenevän kalaparven. Teoksen kalaparvi ja sen materiaali, muoviset nippusiteet, yhdistyvät helposti huoleksi valtamerien tilasta ja roskaongelmasta. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.

Näyttelykonsepti  

Asia-Europe-näyttelyiden kohdalla voidaan jo puhua näyttelykonseptista. Tekstiilitaiteilija Erny Piret sai ajatuksen aasialaisen ja eurooppalaisen modernin tekstiilitaiteen asettamisesta vuoropuheluun. Idea konkretisoitui vuonna 2009 Kaunasin biennaalin satelliittinäyttelynä. Asia-Europe -näyttelyt alkoivat varsinaisesti vuonna 2011. Sen jälkeen niitä on järjestetty kiertonäyttelyinä Euroopassa vuosina 2014, 2016 ja 2019. Näyttelyt ovat olleet esillä Belgiassa, Liettuassa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa ja Tanskassa. 

Erny Piret kuratoi kaksi ensimmäistä Asia-Europe näyttelyä, jonka jälkeen kuratoinnista on vastannut Marika Szaraz. Asia-Europe 5 -näyttelyn hän kuratoi yhdessä Raija Jokisen kanssa. Näyttelyt ovat kutsunäyttelyitä, joissa puolet taiteilijoista tulevat Aasian maista ja toinen puoli Euroopan maista. Taidemuseo Poikilossa esillä olevan Asia-Europe 5 -näyttelyn taiteilijat edustavat kuuttatoista eri kansallisuutta. 

Näyttelykonseptin lähtökohta on tekstiilitaiteessa. Piret halusi Asia-Europe -näyttelyissä tuoda rinnakkain aasialaisen ja eurooppalaisen tekstiilitaiteen perinteiden erilaiset piirteet ja rikkaudet. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut nojata stereotypioihin kulttuurisista ominaispiirteistä. Tärkeänä on pidetty sitä, että näyttelyyn valitun taiteilijan työskentelyssä näkyy ainutlaatuinen, innovatiivinen ja luova ote. 

Tasolla on Kakuko Ishiin teoskokonaisuus Japanese paper strings - stack – R (2020–21), joka on valmistettu japanilaisesta paperinarusta (mizuhiki). Taustaseinällä näkyy Chikako Imaizumin Simmer of the Moonlight (2018). Teos kuvastaa rauhallista ja kaunista iltaa saarella, jonka kuunvalo valaisee. Japanilaisen banaanilangan hehku korostaa vaikutelmaa. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.    

Luonto luovuuden lähteenä 

Asia-Europe 5 -näyttelylle ei ole määritelty teemaa, mutta suurin osa näyttelyn taiteilijoista nimeää tärkeimmäksi luovuuden lähteekseen luonnon. Se on toiminut innoittajana monella eri tasolla. Teoksissa on käytetty luonnonmateriaaleja kuten esimerkiksi villaa, pellavaa, puuvillaa, silkkiä ja banaanilankaa tai luonnon orgaanisia osia kuten purjon juuria, lyhtykoison kukintoja ja omenapuun kukkavarsia. 

Luonnon vaikutus näkyy teoksissa myös abstraktimmalla tasolla. Se ilmenee hädin tuskin erottuvina vaikutelmina ja mielleyhtyminä, kuten muistoina trooppisen valtameren läpikuultavasta kirkkaudesta tai yötaivaalla valtavana hohtavasta kuusta.  

Aikaisemmin Asia-Europe -näyttelyissä oli periaatteena, että valitut teokset ovat abstrakteja. Nyt esillä olevan näyttelyn kohdalla siitä vaatimuksesta on luovuttu. Monien näyttelyssä olevien teosten kohdalla abstraktiuden ja esittävyyden raja onkin kuin veteen piirretty viiva. 

Etualalla on Leyun Wangin suodatinpusseista valmistama veistosmainen teossarja The green wave (2016). Taustalla näkyy Helle Rode Trollen kattoon ripustettu teos This reminds of Rain (2017). Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.

Aika ja toisto

Asia-Europe -näyttelyiden kohdalla puhutaan tekstiilitaiteesta, mutta taidemuseo Poikilossa esillä olevan näyttelyn kohdalla käsitettä voi laajentaa ja puhua materiaalipohjaisesta taiteesta. Englanninkielisessä puheessa käytetään termiä fiberart, mutta sille ei ole laajemmassa käytössä olevaa suomenkielistä vastinetta.  

Omissa puheenvuoroissaan näyttelyn taiteilijat korostavat herkkyyttä ymmärtää eri materiaalien ominaisia luonteenpiirteitä. Monet kokevat tärkeäksi myös kierrätysmateriaalin tai muuten arvottomaksi ajatellun materiaalin käyttämisen taiteessaan. Silloin materiaalin muodon ja sen merkityksen muuttuminen saavat oman erityisen merkityksensä. Materiaali kokee tietynlaisen metamorfoosin, kun taiteilija muokkaa sitä taideteosta varten, ja jatkaa sitten olemassa oloaan taiteena.

Materiaalin ohella taiteilijat kokevat tärkeäksi työskentelyprosessin. Tekniikat ovat usein periaatteessa hyvin yksinkertaisia: kudontaa, ompelua, kirjontaa, punontaa, solmimista, leikkaamista, liimaamista ja niin edelleen. Moni taiteilija korostaa toiston, rytmin ja työhön käytetyn ajan merkitystä. Rauhallinen toisto, tietty rytmi ja työn parissa pitkään vietetty aika tuovat työskentelyprosessiin meditatiivisen ulottuvuuden. Se puolestaan johdattaa usein filosofisiin pohdintoihin esimerkiksi materiaalisuuden ja henkisyyden yhtymäkohdista, materiaalista ja materiaalittomuudesta, arvoista ja luonnosta. 

Helene Tschacherin teoskokonaisuus Shells (2018–2020) on valmistettu suikaleiksi leikatuista kirjojen sivuista. Simpukkamaisten teosten kertomukset noudattavat kirjoitettua tekstiä, mutta niitä voi tulkita vain fragmentaarisesti. Kuva Poikilo-museot/Mari Lehtosalo 

Asia-Europe 5 -näyttelyn taiteilijat

Edit Balogh (Unkari), Klara Berge (Ruotsi), Ulrika Berge (Ruotsi), Kyoung Ae Cho (Etelä-Korea/Yhdysvallat), Włodzimierz Cygan (Puola), Verena Friedrich (Saksa), Diana Harrison (Iso-Britannia), Toko Hayashi (Japani), Chiho Ikeda (Japani), Chikako Imaizumi (Japani), Severija Inčirauskaitė-Kriaunevičienė (Liettua), Kakuko Ishii (Japani), Mitsue Ito (Japani), Yasuko Iyanaga (Japani), Raija Jokinen (Suomi), Hyom Kang (Etelä-Korea), Chung-Im Kim (Etelä-Korea/Kanada), Ieva Krūmiņa (Latvia), Mi-Kyoung Lee (Etelä-Korea/Yhdysvallat), Beili Liu (Kiina/Yhdysvallat), Jiyoung Moon (Etelä-Korea), Sui Park (Etelä-Korea/Yhdysvallat), Sandrine Pincemaille (Ranska), Helle Rude Trolle (Tanska), Kenji Sato (Japani), Magdalena Soboń (Puola), Amparo de la Sota (Espanja), Marika Szaraz ja Richard Flament (Belgia), Dani Tambour (Belgia), Takaaki Tanaka (Japani), Sandrine Thiébaud-Mathieu (Ranska), Helene Tschacher (Saksa), Takumi Ushio (Japani), Makiko Wakisaka (Japani), Leyun Wang (Kiina/Ruotsi), Monika Žaltauskaitė Grašienė (Liettua)

Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon intendentti Mari Lehtosalo