Oleksandr Bohomazov Suomessa sata vuotta sitten

Tässä artikkelissa toimittaja Nataliya Teramae kertoo ukrainalaisen avantgardemaalari Oleksandr Bohomazovin vuonna 1911 tekemästä matkasta Itä-Suomeen. Teramae teki aiheesta tutkimusprojektin ja matkusti kesällä 2021 taiteilijan jalanjäljissä Imatralle, Lappeenrantaan, Punkaharjulle ja Savonlinnaan. Teksti on käännetty ukrainasta suomeksi.

Oleksandr Bohomazov (1880–1930) on maailmalla tunnustettu ukrainalainen avantgardemaalari. Kesällä 1911 Bohomazov kävi Suomessa, jolloin hän teki sarjan öljy- ja vesivärimaalauksia sekä piirroksia. Jotkut teoksista ovat ainutlaatuisia, koska niissä ikuistettuja maisemia ei enää ole olemassa. 

Valitettavasti tätä aihetta on tutkittu vain vähän Ukrainassa, ja se on melko tuntematon Suomessakin. Niinpä suomalaisten maisemamaalausten kohteiden paikkojen selvittämisestä ja matkailureitin jäljentämisestä tuli projektin Oleksandr Bohomazov Suomessa sata vuotta sitten ensisijainen tavoite.

Oleksandr Bohomazov: Meriaallot (1911). Ukrainan kansallinen taidemuseo (National Art Museum of Ukraine NAMU).

”Bohomazov on yksi tärkeistä yhdistäjistä Suomen ja Ukrainan välillä. Tutkimusretkeni aikana olen tavannut taiteentutkijoita ja historioitsijoita, jotka ovat auttaneet tunnistamaan ne kohteet, jotka Bohomazov kuvasi maalauksissaan ja kirjeissään. Lisäksi Ukrainan suurlähetystö on aloittanut neuvottelut taiteilijan näyttelyn järjestämisestä”, kertoo Nataliya Teramae, joka on Ukrainan kulttuurirahaston (Український культурний фонд) tukeman projektin alullepanija.

Projektin suomalaisina asiantuntijoina toimivat Imatran taidemuseon intendentti Eero Laajo, Etelä-Karjalan museon amanuenssi Miikka Kurri, historioitsija ja kirjailija Jyrki Paaskoski sekä Imatran kaupunginmuseon amanuenssi Kalle Pakarinen. Kerätystä materiaalista on laadittu kirjoitelma Oleksandr Bohomazov Suomessa sata vuotta sitten. 

Tässä taiteilijan matkan pääkohtia sekä projektin tutkimustuloksia.

Oleksandr Bohomazov (1880–1930). Ukrainan kansallinen kirjallisuuden ja taiteen keskusarkistomuseo.

Imatra 24.6.1911

31-vuotias Bohomazov kirjoitti kihlatulleen näin: ”Dina, Dina! Kun tietäisit, kuinka kaunista täällä onkaan! Istuskelen nyt kuin kahlittu Pikku Imatran aaltojen ääressä. Katson enkä saa ihailusta tarpeekseni! Kuinka ihana on värien vaihtelu! Mikä voima, mikä vauhti!” Pikku Imatra on Vallinkosken toinen nimi. Sitä ei ole enää olemassakaan: se jäi veden alle Enson vesivoimalan rakentamisen aikana. Siellä Bohomazov loi Meriaallot -öljymaalauksen (ensimmäinen kuva), vesivärisarjan sekä graafisen piirustuksen.

Todennäköisesti Bohomazov majoittui Valtionhotellissa, josta maalasi kaksi teosta Torni ja Linna Suomessa. 

Oleksandr Bohomazov: Torni (1911). Yksityinen kokoelma.

Oleksandr Bohomazov: Linna Suomessa (1911). Konstantin Grigorishinin kokoelma.

Lappeenranta 9.7.1911

”Täälläpäin on paljon sahalaitoksia <…> paljon outoja valtavia kasoja sahatavaraa”, Bohomazov huomasi paikalliset maanmerkit. Mutta enimmäkseen häntä kiinnosti Saimaa. Ainakin kaksi vesivärimaalausta on tehty täällä: Suomi, jossa on näkymä Pikisaareen, ja Suomi. Maisema, jonka näkymä on todennäköisimmin Pikisaaresta kaupungille. Jälkimmäisessä maalauksessa voi erottaa junanvaunun ja keltaisen rakennuksen, joka muistuttaa tänä päivänäkin rannalla olevaa Rapasaaren asemaa (ei kuvaa).

Oleksandr Bohomazov: Suomi (1911). Ukrainan kansallinen taidemuseo (National Art Museum of Ukraine NAMU).

Sergei Prokudin-Gorskin valokuva Wilmanstrand. Finland vuosilta 1905-15. 

Viipuri 12.7.1911

Luultavasti täällä hän maalasi Maisema punakattoisella talolla -vesivärimaalauksen. Tätä rakennusta Bohomazov kuvaili Viipurista lähettämässään kirjeessään näin: ”Miten komea se on kietoutuneena laskevan auringon viimeisiin säteisiin! Koko talon punainen sävy, uskomattoman pehmeästi ja rauhallisesti, mutta samanaikaisesti kirkkaasti, värisee iltataivaan tahdissa.”

Oleksandr Bohomazov: Maisema punakattoisella talolla (1911). Konstantin Grigorishinin kokoelma.

Näin taiteilija kuvaili graafista piirustustaan Suomi: ”Vehreällä niityllä suorissa riveissä seisoi kartionmuotoisia heinäkasoja lämmittelemässä auringon viimeisissä säteissä.” Merkittävää on myös, että viipurilainen mäntymetsä muistutti metsää Bojarka-kotikylässä, Kiovan lähellä olevassa mökkikunnassa.

Oleksandr Bohomazov: Suomi (1911). Ukrainan kansallinen taidemuseo (National Art Museum of Ukraine NAMU).

Saman kohteen kolmas maalaus on Kanteletta soittava Väinämöinen. Bohomazov piirsi hahmon puistopatsaasta. Näin hän kirjoitti tästä matkansa loppuvaiheessa kirjeessään: ”Sinne kauas jäi suuri puisto ylväin kallioin, joiden keskellä vanha valkoinen Väinämöinen laulaa ikuisia kertomuksiaan.”

Oleksandr Bohomazov: Kanteletta soittava Väinämöinen (1911). Yksityinen kokoelma.

Punkaharju 15.7.1911

”Kaunein paikka koko Suomessa”, näin taiteilijalle oli esitelty tämä harjanne. ”Täällä on pitkä seitsenverstainen harju, kapea ja mäntymetsällä peitetty. Saimaa rakastaa metsää hyväillen sitä harjan molemmista kyljistä, ja sen takia metsä on täällä runsaampi ja muhkeampi ja muistuttaa meidän metsiämme”, havaitsi taiteilija. Mutta hän ei kuitenkaan jakanut yleistä ihastusta paikkaan. Bohomazov ei todennäköisesti tiennyt Runebergiä ja tämän Vänrikki Stoolin tarinoita eikä Topeliusta. Siitä huolimatta kokoelmaan tuli kaksi graafista työtä lisää, jotka muistuttavat Punkaharjun näköaloja: Järvi sekä Suomalainen maisema. Saimaan humina / Saimaan järvi.

Oleksandr Bohomazov: Järvi (1911). Ukrainan kansallinen taidemuseo (National Art Museum of Ukraine NAMU).

Oleksandr Bohomazov: Suomalainen maisema. Saimaan humina (1911). Eduard Dymshytsin kokoelma.

Savonlinna 17.7.1911

Taiteilija majoittui Olavin kylpylälaitoksessa, Suomen ensimmäisessä kylpylässä. Ensikättelyssä hän kiinnitti huomionsa hotellirakennukseen. Sinä aikana goottilaiset elementit kiehtoivat Bohomazovia paljon. Vesivärimaalaus Naisen hahmo linnan edessä. Suomi paljastaa katsojille, miltä hotelli oli näyttänyt läheltä, ennen 1960-luvun tulipaloa. Uusgoottilainen kirkko kaupungin keskustassa inspiroi graafisen teoksen Suomi. Kirkko syntyä. Kyseisessä teoksessa on voimakkaasti läsnä myös toinen tyylisuuntaus, jugend, joka sillä hetkellä oli suosiossa sekä Ukrainassa että Suomessa. ”Täällä on huikeat kalliot, on luoksepääsemätön ympyränmuotoinen ja kaunis saari, on muinainen linna”, kuvaili kaupunkia Bohomazov. 

Hänen kahdessa teoksessaan on Olavinlinna: vesivärimaalauksessa Punarakennuksinen maisema ja graafisessa piirustuksessa Naishahmo linnan etualalla. Seuraavalla kerralla linnoituksen muuri toistuu vesivärimaalauksessa Kuohuva joki. Suomi. Se muistuttaa Savonlinnaa: Olavinlinnan kellertävät muurit torneineen ja uusgoottilaisen kirkon suippenevat tornin huiput. Vaikkakaan kaupungissa ei ole kuohuvaa virtaa. 

Bohomazov haltioitui suomalaisesta luonnosta. Paikallisten taiteilijoiden tavoin hän löysi inspiraatiota luonnosta. ”Luulin, että pohjoisessa on vähän värejä. Selvisi, että täällä niitä piisaa, vaikka muille jakaa ja näennäisessä yksivärisyydessä on paljon heijastuksia ja omailmeistä lumoa”, Bohomazov kirjoitti innostuneena Savonlinnasta.

Oleksandr Bohomazov: Naisen hahmo linnan edessä (1911). Suomi. Eduard Dymshytsin kokoelma.

Oleksandr Bohomazov: Suomi. Kirkko (1911). Ukrainan kansallinen taidemuseo (National Art Museum of Ukraine NAMU).

Oleksandr Bohomazov: Punarakennuksinen maisema (1911). Konstantin Grigorishinin kokoelma.

Oleksandr Bohomazov: Naishahmo linnan etualalla (1911). Konstantin Grigorishinin kokoelma.

Oleksandr Bohomazov: Kuohuva joki 1911. Konstantin Grigorishinin kokoelma.

Suomalaiseen kokoelmaan kuuluvien teosten varma määrä ei ole tiedossa. Kuolemansa, 1930, jälkeen Bohomazov kiellettiin Neuvostoliitossa. Hänen kubofuturistinen tyylinsä poikkesi virallisesta neuvostorealismin taidesuunnasta. Taiteilijan työt saivat merkinnän ”hävitettäväksi”.  Bohomazovin tuotanto säilyi vaimo Vanda Monastyrskan, Dinan, ansiosta.  

Tässä artikkelissa on käytetty sitaatteja Bohomazovin kirjekokoelmasta, jota säilytetään Ukrainan kansallisessa kirjallisuuden ja taiteen keskusarkistomuseossa. Artikkelin ohessa on valokuvia alkuperäisteoksista, jotka sijaitsevat Ukrainan kansallisessa taidemuseossa, Ukrainan kansallisessa kirjallisuuden ja taiteen keskusarkistomuseossa sekä Eduard Dymšytsin ja muiden yksityisissä kokoelmissa.

Oleksandr Bohomazov: Suomi (1911). Ukrainan kansallinen taidemuseo (National Art Museum of Ukraine NAMU).

Kirjoitus – Nataliya Teramae

Käännös ukrainasta – Angela Pätynen

Apurahaa projektille myönsivät: Ukrainian Cultural Foundation, Taiteen edistämiskeskus sekä Ukrainalaisten yhdistys Suomessa ry