Näyttely kutsuu hiljaiseen mietiskelyyn

Axel Antaksen Nothing is Made, Nothing Disappears Kouvolan taidemuseo Poikilossa 24.5.–27.8.2023

Nothing is Made, Nothing Disappears on Axel Antaksen ensimmäinen yksityisnäyttely museokontekstissa. Gallerianäyttelyitä Antaksella on ollut useita. Näyttelyn teokset ovat valmistuneet pääosin kuluvan vuoden aikana, mutta joukossa on joitakin vanhempia teoksia, jotka täydentävät hienosti näyttelyn teemaa. Antas on monialainen taiteilija, joka työskentelee useiden tekniikoiden parissa. Niinpä näyttelyssä on mukana valokuvia, piirustuksia, veistoksia ja videoteoksia. Lisäksi häntä kiehtoo perinteisten ja uudempien tekniikoiden käyttäminen, niiden yhdistely ja sekoittaminen. Antas valmistui Lontoon Goldsmiths’ Collegesta vuonna 2000. Useiden Lontoon vuosien jälkeen hän palasi takaisin Suomeen vuonna 2013.

Axel Antas on monialainen taiteilija, joka työskentelee useiden eri tekniikoiden parissa. Etualalla on pronssiveistos Vermilion Flycatcher (2021), joka kuvaa aikaisemmin runsaslukuista lintulajia. Sen kanta kuitenkin vähenee vuosittain linnun luontaisten elinalueiden supistumisen vuoksi. Kuva Timo Tuviala/Tavaton media. 

Monitasoinen aika

Aika ja sen käsite ovat koko näyttelyn läpäiseviä teemoja. Antaksen teoksissa ajan perspektiivi muuttuu kuin huomaamatta menneisyydestä tähän hetkeen ja edelleen tulevaan. Hänen teoksensa myös vaativat aikaa. Ne paljastavat ideansa katsojalle vähitellen. Katsojan on pysähdyttävä teosten valkoisuuden äärelle ja sopeuduttava niiden aineettomuuteen ja äärettömyyteen. Aivan kuin taiteilija haluaisi muistuttaa katsojaa siitä, että ymmärtämiseen ja oppimiseen on käytettävä aikaa. Näyttelyn idea kiteytyy kaiken olemassa olevan jatkuvaan muutokseen sekä siihen liittyvään ajatukseen ajan hauraudesta. Antas pyytää katsojia pitämään tauon, pysähtymään, pohtimaan ja samalla ottamaan huomioon tämän hetken. 

Still Life (Inertia Geometry) on Antaksen digitaaliseksi muutettu Super 16 mm filmi vuodelta 2023. Teos on minimalistinen sommitelma, joka herättää kysymyksiä tavastamme hahmottaa maailmaa. Se viittaa myös erilaisiin ajallisiin ulottuvuuksiin. Kuva Timo Tuviala/Tavaton media. 

Tekniikoita renessanssista nykyhetkeen 

Näyttelyssä olevien teosten tekniikat voidaan myös sitoa aikaan, aina renessanssista nykyhetkeen. Sarjassa tänä vuonna valmistuneita piirustuksia Antas on käyttänyt renessanssiajalla suosittua metalpoint-tekniikkaa. Näyttelyssä nähtävä piirustus on tehty pohjustetulle paperille kynällä, jonka terävä metalliterä on puhdasta pronssia. Sopivassa valossa läheltä katsottaessa piirrosjälki näyttää punertavalta. Antas on käyttänyt piirtämisen välineenä myös hopeaterää. Videoteoksissaan ja valokuvissaan Antas on hyödyntänyt teknisen kehityksen erilaisia vaiheita, sillä hän on käyttänyt sekä analogista että digitaalista tekniikkaa. Esimerkiksi useat Antaksen näyttelyssä olevat videoteokset on alun perin kuvattu Super 8 mm tai 16 mm filmille ja muutettu myöhemmin digitaaliseen muotoon. 

Kino-Poikilossa esillä oleva Diurnal Landscape (2023) muuttuu näyttelyn kestäessä aamuvalossa kylpevästä metsämaisemasta yölliseen maisemaan, josta erottuu enää puiden ääriviivoja. Kuva Timo Tuviala/Tavaton media. 

Diurnal Landscape 

Juuri ennen näyttelyn avautumista valmistui digitaalisesti toteutettu Diurnal Landscape. Teosta voi kuvailla hitaaksi meditaatioksi digitoidussa metsämaisemassa. Näyttelyn aikana teoksen näkymä muuttuu, sillä sen kesto on kytketty näyttelyn kestoon. Näyttelyn alkaessa näemme maiseman aamuvalossa, mutta näyttelyn lähestyessä loppua kohtaamme yöllisen maiseman, jonka pimeydestä voi erottaa ainoastaan puiden ääriviivoja. Kun näyttely päättyy maisemaa ei enää erota pimeydestä. Kokemus teoksesta on jokaiselle kävijälle erilainen. 

Digitaalisen maiseman vastakohtana on ääniraita, joka perustuu todellisiin luonnossa tehtyihin äänityksiin. Myös äänet muuttuvat filmin edetessä. Äänten tallennuksesta on vastannut äänityksiin erikoistunut Gordon Hempton. Hän on ikuistanut luonnonympäristöjen ääniä, joissa ei ole mukana minkäänlaista ihmisen aiheuttamaa ääntä. Filmiltä kuultavat äänet ovat metsän ääniä ilman ihmisen läsnäoloa. Tämä yhdistää aution digitaalisen maiseman ääneen. 

Näyttely Nothing is Made, Nothing Disappears on Axel Antaksen ensimmäinen yksityisnäyttely museokontekstissa. Kuva Timo Tuviala/Tavaton media. 

Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon intendentti Mari Lehtosalo.