Suomalaista maisemaa hallitsevat metsät. Niistä on haettu aiheita ja materiaalia taiteeseen, muotoiluun ja arkkitehtuuriin. Metsäteollisuus on myös toiminut taiteen ja kulttuurin mesenaattina toimintansa alusta alkaen. UPM-Kymmene perusti Kulttuurisäätiön vuonna 2006 turvatakseen UPM-Kymmene Oyj:n kulttuuriperinnön ja erityisesti suomalaisen taideomaisuuden säilymisen. Taideteokset olivat tulleet yli sadan vuoden kuluessa UPM-Kymmenen edeltäjäyhtiöiden omistukseen.
Kymenlaakson museon näyttely Aarnikotkan siipien alla, taidetta UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmista on saanut nimensä Kymiyhtiön vuonna 1899 järjestämän suunnittelukilpailun voittaneesta ja edelleen UPM:n käytössä olevasta yritystunnuksesta. Hugo Simbergin suunnittelemassa tunnuksessa esiintyy tarujen aarnikotka, puoliksi kotka ja puoliksi leijona. Liikemerkki tarvittiin Venäjän tullilaitoksen vaatimuksesta, koska paperit piti merkitä tehtaan vesileimalla. Nykyään käytössä on viides versio.
 |
| Simbergin suunnittelema yritystunnus aarnikotka on puoliksi kotka, puoliksi leijona. Kuva: UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö |
Kun Kymiyhtiön tehtaiden käynnistymisestä tuli 25 vuotta, sen kunniaksi järjestettiin juhla. Juhlaa varten tehtiin juhla-adressi, joka luovutettiin tehtaan johtajalle, kauppaneuvos Ernst Dahlströmille. Adressissa oli kirjan muotoon sidottuina 18 Simbergin etsausta, sekä kaikkien yhtiöläisten eli noin 7000 ihmisen nimi tai, kirjoitustaidottomilta, puumerkki. Simberg suunnitteli myös adressin ulkoasun. Tilaajana oli Kymiyhtiön paikallisjohtaja ja isännöitsijä Knut Selin. Kauppaneuvos Dahlström asui Turussa ja siihen sopivasti juhla-adressi päätyi lopulta Turun taidemuseoon.
Hugo Simberg aloitti Kymintehtaan tehdaslaitosten ja maisemien kuvaamisen vuoden 1900 alussa, jolloin hän oleskeli useita kertoja Kymintehtaalla, ehkä tehtaan johdon vieraana, mihin viittaa mm. yhteen vedokseen kirjoitettu omistus isännöitsijä Knut Selinin tyttärelle. Simberg otti valokuvia ja teki erilaisia luonnoksia. Lopulliset etsaukset hän valmisti työhuoneellaan. Juhla-adressin valmistuksesta Hugo kirjoitti kaksoisveljelleen Paulille ja kirjeen voi lukea Kansallisgallerian sivuilta. Siellä on esillä myös hänen valokuviaan. ( https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/21508?imageId=11247 )
Hugo Simberg oli opiskellut grafiikan tekemistä Akseli Gallen-Kallelan johdolla vuodesta 1895 lähtien. Etsaustekniikka sopi hyvin hänen viivankäyttöönsä. Tyypillistä Simbergille oli samojen aiheiden tutkiminen eri tekniikoilla. Grafiikantöissään hän käytti usein etsausta eli viivasyövytystä. Levyjen materiaalina oli kupari ja sinkki, joissakin tapauksissa myös alumiini. Simbergin koko graafinen tuotanto käsittää yli 390 lehteä. Näistä suuri osa on perhekuvia ja ihmistutkielmia.
Juhla-adressin alkusivu on runomuotoinen tervehdys, jossa kiitetään tehdasta siunaukseksi työntekijöilleen. Adressissa tehtaan alku on laskettu sen ensimmäisen paperikoneen käynnistymisestä eli vuodesta 1874. Simberg oleskeli Kymintehtaalla vuonna 1900. Tuolloin tehtaan rakennuksia olivat Amerikansali, hollanterit eli jauhimet, puuhiomo ja korjauspaja, sekä pihalla paperisali. Yhdessä kuvassa tehdas on tehdaspihalta päin, jolloin Amerikansali on oikealla ja koski jää sen taakse. Toisessa Simbergin etsauksessa on kuvattu maisemaa joen alajuoksulta eli selluloosatehtaalta päin. Tehtaan pohjapiirrokseen voi tutustua vanhasta henkilökuntalehdestä. ( https://kyminvirkamiesklubi.fi/wp-content/uploads/KymiYhtyma/195304-KymiYhtyma.pdf )
Kun Kymintehtaan paperikone käynnistyi, tehtaiden tekniikka oli uutta. Paperikoneet ja myös paperi- ja hiomomestarit hankittiin ulkomailta. Etsaus työmiehestä sorvipenkin ääressä esittää harvinaista dokumenttia tehdastyöstä: pimeitä tehdassaleja kuvattiin harvoin ja työntekijöitä vielä harvemmin. Johtajistosta sen sijaan on tehty komeita värimuotokuvia. 1900-luvun vaihteen maisemakuvauksessa tehtaat nähtiin maiseman osana. Usein niihin on kuvattu myös virtaavaa vettä ja metsää. Tehtaiden vanhimmat rakennukset olivat niiden omien insinöörien ja rakennusmestarien suunnittelemia, sittemmin rakennuksia suunnittelivat monet aikansa kuuluisimmista arkkitehdeista.
Kymintehtaan selluloosatehdas käynnistyi vuonna 1887. Se rakennettiin, koska paperin materiaalina aiemmin käytetty lumppu pyrittiin korvaamaan puulla. Sulfiittimenetelmällä paperimassa keitettiin kuusesta. Kymintehtaan sähkövoimalaitos, sentraali, valmistui kymmenen vuotta myöhemmin. Sentraalissa oli kolme turpiinia, joista kahteen oli kytketty pystygeneraattori kumpaankin. Yksi antoi voimaa Amerikan paperikoneelle, toinen hollanteriin ja kolmas turpiini tuotti sähköä valoverkkoon.
 |
| Äestäjä hevosineen. Kuva: UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö |
1900-luvun alussa Suomen teollisuudesta valtaosa oli metsäteollisuutta eli sahoja ja paperiteollisuutta, sekä elintarviketeollisuutta eli meijereitä ja myllyjä. Suomi oli kuitenkin vielä maatalousyhteiskunta. Maan muokkaamiseen, kylvöön ja niittoon käytettävät koneet olivat hevosvetoisia. Tätä esittää Simbergin etsaus Äestäjä. Tehtaan työntekijöiden elämä keskittyi tehtaan läheisyyteen. Tehdas huolehti asunnoista ja koulutuksesta. Tehdas kustansi koulun rakentamisen ja koulunkäynti oli työläisten lapsille ilmaista. Kymintehtaan kansakoululle rakennettiin vuonna 1897 koulutaloksi norjalaistyylinen Mäkikoulu. Piirustukset laati nuori arkkitehti Lars Sonck. Hugo Simberg kuvasi adressiin koulua ulkoa ja sisältä, mm. voimistelutuntia ja puukäsitöiden tekemistä. Lisäksi hän kuvasi Mustajärven maisemia ja metsää.
 |
| Mäkikoulu sijaitsi Mustavuorella. Se on siirretty kotiseututaloksi ja on edelleen olemassa. Kuva: UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiö |
Kirjoittanut Mirkka Kallio, Kymenlaakson museon amanuenssi
Kommentit
Lähetä kommentti