Virtaavien viivojen kudelmia

Jenni Tieaho, Pyörteitä ja virtauksia Kouvolan taidemuseo Poikilossa 23.5.–1.9.2024

Ideoiden siemenet Jenni Tieahon veistoksiin löytyvät metsien siimeksissä samoillen ja jylhiä kallioita koluten. Tieaho kulkee luonnossa ja hurmaantuu näkemästään, kokemastaan ja tuntemastaan. Taiteilijan hurmaantuminen ja luonnonmateriaalien arvostaminen välittyvät myös katsojille. Näyttelyssä käyneet ovat kertoneet olevansa vaikuttuneita, häkeltyneitä ja inspiroituneita. Teoksia on kuvattu upeiksi ja taidokkaiksi, mutta myös hieman mystisiksi ja pelottaviksi. Teosten yhteys luontoon on koettu koskettavaksi ja todelliseksi, mitä vahvistaa näyttelytilassa viipyilevä luonnonmateriaalien tuoksu. On ilahduttavaa, että näyttely on tarjonnut sielua heläyttäviä kokemuksia jo monille.

Yksityiskohta Hallavasta (2012), maassa piehtaroivasta hevosesta. Teoksen valmistaminen kesti vuoden ja vaati paljon fyysistä energiaa ja voimaa. Hallava on valmistettu teräksestä ja koivun tuohesta. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media.

Mytologiaa ja metsätaruja

Tieahon taiteen lähtökohdat ovat suomalaisessa mytologiassa ja myyttisessä metsätarustossa. Hänen taiteensa aiheita voi tulkita lisäksi suomalaisen kansanperinteen rikkaiden tarinoiden kautta. Niihin liittyvistä teemoista hän rakentaa tai muokkaa veistoksia, installaatioita ja ympäristötaidetta. Hänen veistoksensa kertovat jaetusta historiasta ja ajasta, yhteisistä kokemuksista sekä ihmisten ja luonnon välisestä vuorovaikutuksesta. Keskeistä Tieahon taiteessa on luonnonmateriaalien käyttö.  Meistä useimmilla on kokemusta siitä miltä erilaiset luonnonmateriaalit tuntuvat. Lapsuuden leikkien myötä on syntynyt käsitys käpyjen suomujen järjestyksestä ja sammalen pehmeydestä. Luonnonmateriaalien voi ajatella matkanneen aikojen halki, ja sen tähden ne sopivat hyvin välittämään myyttisiä tarinoita.

Lumivarsat (2009) olivat ensimmäiset teokset, joissa Jenni Tieaho käytti materiaalina koivun tuohta. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media. 

Näyttelyssä on esillä kolme erilaista Myrrys-veistosta. Myrrys tarkoittaa tietäjää vanhassa suomen kielessä. Tietäjät ovat suomalaisen kansanperinteen taikavoimaisia henkilöitä, kalevalaisten runojen sekä tarujen että loitsujen taitajia ja parantajia. Myös hiiden hirviaihe liittyy kalevalaiseen runouteen, ja Kalevalasta löytyy kuvaus, jossa hiidet tekevät hirven luonnonmateriaaleista. Hevonen on Tieaholle voimaeläin, jossa yhdistyvät herkkyys ja vahvuus. Hevosia Tieaho on toteuttanut monilla erilaisilla materiaaleilla. Myös veneaiheet ovat toistuneet Tieahon teoksissa. Tässä näyttelyssä veneet ovat nähtävissä valokuvateoksissa.  Tieaho pitää venettä myyttisenä ja esteettisenä liikkuessaan erilaisten todellisuuksien välillä.

Maitohorsman hahtuvia ja muita luonnonmateriaaleja

Vuorovaikutus materiaalin kanssa on Jenni Tieaholle tärkeää. Hänen taiteellinen työskentelynsä seuraa materiaalien ominaisuuksia, ne luovat pohjan tekemiselle. Tieaho ei pyri muokkaamaan materiaalia toiseksi, vaan kuuntelee, mikä sille on mahdollista ja minkälaisiin muotoihin se luonnollisesti antautuu. Taiteen tekeminen luonnonmateriaaleista tarkoittaa työskentelyn ajoittamista vuodenkiertoon. Materiaalin kerääminen luonnosta, sen kuivaaminen ja varastointi kuuluvat oleellisena osana taiteilijan työhön. Materiaalien saatavuuteen vaikuttavat luonnon asettamat ehdot, ja materiaalien hankkiminen noudattaa luonnonrytmiä. Tieaho ajattelee, että teokset ja luonto sulautuvat yhteen ja elävät vuorovaikutuksessa.

Kuuttaren Hiidenhirvi (2020) on valmistettu maitohorsman syysvillasta ja teräksestä. Maitohorsman höytyvä on Tieahon mukaan monipuolinen materiaali, jota voi käyttää sekä ulos että sisälle tarkoitettuihin teoksiin. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media.

Tieahon työskentelyä ohjaavat niin ajattelu kuin keho, sen eri aistit sekä luonnon ja eri materiaalien tuottamat keholliset kokemukset. Teoksen tekoprosessi on yhtä merkityksellinen kuin valmistunut teos. Luonnonmateriaalit ovat usein visuaalisesti kiehtovia ja kauniita, mutta niihin liittyy myös ristiriitoja, sillä ne muistuttavat kuolemasta ja aineellisuudesta. Tieahon teosten kohdalla materiaalisuuden tarkastelu laajentaa ja syventää teosten katsomisen kokemusta. 

Materiaalit Tieahon taiteeseen löytyvät usein sattumusten kautta. Kiinnostus ja halu käyttää erilaisia materiaaleja teoksissa viriää konkreettisesti tunnustelemalla. Tärkeää on se, miltä materiaali tuntuu käsissä ja ihoa vasten, mutta myös sen estetiikka ja tuoksu vaikuttavat. Villipaju on yksi taiteilijan lempimateriaaleista. Se taipuu monenlaisiin teoksiin, niin pieniin kuin suuriin veistoksiin. Maitohorsman syysvilloja Tieaho kuvailee runonpätkiksi, unenomaiseksi höytyväksi, joka on pajun tapaan monipuolinen materiaali ja sopii sekä ulos että sisälle tarkoitettuihin teoksiin. Tieaho on käyttänyt teoksissaan myös muun muassa tuohta, rahkasammalta, erilaisia kasvienosia ja kasvikuituja, rakkolevää, kuusen- ja männynkäpyjä, puun lehtiä ja puuta monenlaisissa muissakin muodoissa. Lisäksi suurten veistosten runkoihin taiteilija on hitsannut harjaterästä, muotoillut teräsverkkoa sekä vääntänyt rautalankaa. 

Kaihotar (2021) on takin tai mekon muotoon haavan lehdistä valmistettu teos. Hengettömät haavanlehdet ovat lähes läpikuultavia. Kuvassa yksityiskohta teoksesta. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media.

Ajan virtaa

Aika on Tieahon taiteessa läsnä monin tavoin. Luonnosta kerätyt kasvit muistuttavat siitä, että ne olivat aikaisemmin eläviä. Ne viittaavat sekä menneisyyteen että nykyisyyteen ja tuovat esille ajan kulumisen.  Tieahon intuitiivinen työskentelytapa yhdistyy luonnollisella tavalla osaksi vuodenaikojen sykliä. Keskittyminen ja läsnäolo taiteen tekemiselle löytyvät luonnon keskeltä. Suuret veistokset Tieaho tekee ulkona. Vuodenaikojen kierto vaikuttaa siis aivan konkreettisesti työskentelyyn. Syksyllä ja talvella työt voi aloittaa, kun on valoisaa ja lopettaa, kun pimeä laskeutuu. Tieaholle teosten tekeminen ulkona on luontevaa, ja se vaikuttaa myös teosten kokoon – vain taivas on rajana. Aistit pysyvät avoimena ja läsnäolo intensiivisempänä lämpötilan vaihtelun, tuulen ja luonnon äänien äärellä. 

Luonnonmateriaaleista valmistetuilla teoksilla on oma elinkaarensa. Ne muuttuvat ja patinoituvat, luonto tekee niihin omia merkintöjään. Ja toisinaan ajan myötä teokset maatuvat takaisin osaksi luonnonkiertokulkua. Teosten valmistaminen on aikaa vaativaa käsityötä. Taiteilija punoo veistokset muotoonsa kuin virtaavien viivojen kudelmaksi, muistin ja muistojen pyörteiksi. Tieaho muistuttaa, että emme ole erillisiä luonnosta ja sen materiaaleissa virtaavasta energiasta, vaan osa niitä ja ajan loppumatonta, lohdullista kulumista.

Kuvassa näkyvät teokset ovat esimerkkejä niistä monista eri materiaaleista, joita Jenni Tieaho teoksissaan käyttää: tuohi, erilaiset kasvinosat ja kasvikuidut, paju, kierrätysalumiini ja teräs. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media.

Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon intendentti Mari Lehtosalo