Tutkimusmatka koskemattoman metsän uumeniin

Pohjoistuulen metsä Etelä-Karjalan museossa 19.6.–22.9.2024

Vaikka Lappeenrannan taidemuseo on tämän syksyn kiinni remontin takia, Lappeenrannan museoilla on yhä mahdollista päästä taiteen äärelle. Lappeenrannan linnoituksen toisesta päädystä löytyvä Etelä-Karjalan museo on esitellyt kesänäyttelynään vaihtuvien näyttelyiden puolella metsään liittyvän taidenäyttelyn. Pohjoistuulen metsä on kahden palkitun valokuvaajan, Riitta Kovalaisen ja Sanni Sepon, metsäaiheisen trilogian päätösosa.

Pääasiallisesti näyttely koostuu valokuvista, joita moni on kommentoinut jopa kolmiulotteiseksi. Sanni Sepon mukaan se ei ole ollut erityisesti tavoitteena, vaikka lopullisista teoksista pyritään kyllä tekemään juuri sellaisia, kuin kokemus metsässä on ollut taiteilijalle itse. Mukana näyttelyssä on myös kirjoja, valokuvista koostuvia videotaideteoksia, karttoja ja grafiikoita. Vaikka kuva kuuluisasti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, numerot kertovat siitä, mihin suuntaan suomalainen metsä ja sen kohtelu on menossa. Totuus ei ole imarteleva.

Sanni Seppo, Jatkuvuus, 2021

Sekä Ritva Kovalainen että Sanni Seppo ovat tehneet pitkään töitä metsäaiheen parissa, jopa yli 30 vuotta. Metsää usein katsellaan maisemien kautta, mutta niiden lisäksi näyttely esittelee paljon pienemmän maailman, joka piilottelee näkyvillä. Taiteilijat ovat lähteneet etsimään koskematonta metsää, jota ei ole juurikaan Suomessa jäljellä. Vanhat puut antavat alustan monenlaisella kirjavalle elämälle jopa kuolemansa jälkeen, mutta tätä ei juuri enää tapahdu. Tämä harvinaisuus on ikuistettu näyttelyn teoksiin.

Taideteoksissa on nähtävillä ympäristö ja sen pienet yksityiskohdat, mutta varsinaisiin metsäneläimiin siinä ei lintulajien munien ohella keskitytä. Teokset esittelevät myös sitä metsää, mikä ei välttämättä tule kaikille ensimmäisenä mieleen, vaikka mukana toki on myös komeaa puustoa.

"On sellainen olo, että haluaa kutsua ihmiset sille samalle tutkimusmatkalle, tiedon äärelle, mitä me ollaan löydetty." -Sanni Seppo

Näyttelyn aikana toteutettiin kaksi taiteilijaopastusta. Ensimmäinen oli kesäkuun aikana järjestetty Museokorttiklubi, eksklusiivinen tapahtuma museokorttia käyttäville museovieraille. Tapahtumaan kuului Ritva Kovalaisen ja Sanni Sepon yhteisopastus näyttelyyn. Lisäksi syyskuussa Museoperjantaina, eli talvikauden ilmaispäivänä, Sanni Seppo piti oman taiteilijaopastuksen. Jälkimmäisessä olin mukana, jolloin pääsin omin korvin kuulemaan, millaista työtä ja taustaa tällaisen hyvinkin tunteita herättävän näyttelyn luominen on vaatinut.

Näyttelyn teema herätti keskustelua, mikä kertoo, kuinka läheinen metsä on ihmisille. Esiin nousi muistoja veden alle upotetusta metsästä ja retkistä pohjoisiin metsiin, huolta tulevasta ja samalla arvostusta siitä, mitä meillä on metsissämme joskus ollut.

Yleisö kuuntelee Sanni Sepon taiteilijaopastusta. Kuva: Sonja Kinnunen.

Sanni Seppo esittelemässä ilmakuvia, jotka näyttävät eron vuosien välillä metsän muutoksessa. Kuva: Sonja Kinnunen.

Taiteilijat menevät teoksissaan hyvin lähelle luontoa, mutta samalla ottavat askeleen taaksepäin nähdäkseen muuttuvan kokonaisuuden. Se esittelee laajoja muutoksia, joita ihmisen toiminta on saanut aikaiseksi. Koskematonta metsää on jäljellä hälyttävän vähän ja sitä löytyy pääosin pohjoisesta. Sanni Seppo antoi taiteilijakierroksellaan esimerkin siitä, kuinka jopa pienet muutokset saavat aikaan suuria tuhoja. Ennen hömötiainen oli yksi yleisimmistä lintulajeista metsissämme, mutta nykyään metsän muutosten myötä se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

"Jos meillä on täällä pohjoisessa hienoa metsää, niin se ei korvaa sitä, että olisi Etelä-Karjalassa hienoa metsää, koska täällä on oma puustonsa ja mikroilmastonsa ja lajistonsa." -Sanni Seppo

 

Taiteilijaopastuksessa Seppo esitteli muun muassa Männyt tuhat vuotta -teosta, jossa on nähtävillä lähikuvia männyistä. Nykymetsien mäntyjen kaarna on hyvin pitkälti samanlaista, kun taas vanhoissa männyissä pystyy näkemään huiman määrän vaihtelua. Ajan saatossa väri muuttuu, vanha puu antaa kasvualustaa muulle eliökunnalle ja vanhat männyt jopa kestävät useita metsäpaloja. Nuoret puut eivät kestä samalla tapaa vaan palavat pois.

Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo, Männyt tuhat vuotta, 2022.

Ritva Kovalainen, Elämän puu, 2017

"Moni suomalainen osaa metsään ihan vaan kävelemään ja nauttimaan ja se on ainutlaatuista." -Sanni Seppo

Pohjoistuulen metsä -näyttelyn teokset ovat pysäytetty hetki ajasta, jolloin vanhaa metsää oli yhä olemassa. Tulevaisuudessakin metsiä voidaan suojella, mutta menee satoja vuosia, jotta luonto pääsee samaan tilaan - ja siitä huolimatta paluuta vanhaan ei niin vain ole.

Vaikka näyttely saattaa herättää katsojassa huolta metsiemme tilanteesta, se on samalla myös kaunis osoitus siitä, kuinka hieno suhde monella luontoon on. Metsä koetaan positiivisena asiana. Sanni Seppo totesi opastuksellaan, että me suomalaiset emme mene metsään pelkäämään. Metsään pääsyä pidetään itsestään selvyytenä ja näin tulisi olla myös jatkossa.

Pohjoistuulen metsä on ehtinyt jo kiertää ennen Lappeenrantaan saapumista useassa kaupungissa, muun muassa Helsingissä ja Turussa. Seuraavaksi näyttely nähdään Vaasassa Pohjanmaan museossa lokakuun alkupuolesta lähtien.

Kirjoittaja on Lappeenrannan museoiden yleisötyön ja viestinnän amanuenssi Sonja Kinnunen.