Kotkan uusin veistos, Jarkko Liutun Elämänkantaja, kunnioittaa ihmisyyttä

Kotkassa paljastettiin 19. syyskuuta 2024 uusi veistos, taiteilija Jarkko Liutun Elämänkantaja, joka sijaitsee Tiutisessa Pitkänpohjankujalla Majasaarentien ja Vallikarintien välissä. Tuona päivänä tuli kuluneeksi 80 vuotta jatkosodan loppumisesta. 

Veistoshankkeen alullepanija oli Kotkassa pitkään vaikuttanut valtuutettu Juhani Pekkola, joka halusi kaupunkiin sota-aikaa käsittelevän muistomerkin korostamaan ihmisyyttä. Aloitetta tukivat paikalliset Karjala-seurat eli Karhulan Karjalaiset ry, Karhulan ja ympäristön Koivistolaiset, Tavastilan Karjalaseura ry, Inkeroisten seudun Karjalaseura ry, Säkkijärvi-Säätiö, Haminan Karjalaseura ry, Suomen Säkkijärviseura ry ja Virolahden Karjalaseura ry. Valtuustoaloitteen toteuttamisesta päätettiin Kaupunkirakennelautakunnassa vuonna 2021. 

Taiteilijan mukaan elämä ja parempi huominen on perhonen lapsen sormella.

Kaupungin kokoama työryhmä selvitti muistomerkille mahdollisia sijaintipaikkoja mm. Hovinsaarta, Kantasatamaa ja Lenin-patsaalta vapautunutta graniittista jalustaa keskustassa. Työryhmä päätyi kuitenkin suosittelemaan Tiutista muistomerkin paikaksi, koska se oli eräs talvisodassa ensimmäisenä pommitettuja ja myös myöhemmin jatkosodassa laajasti tuhoutuneita alueita. Kaupunki suunnitteli neuvottelevansa metsäyhtiö UPM:n kanssa Tiutisessa sijaitsevan maa-alueen ostamista hanketta varten, mutta lopulta muistomerkki tehtiin kaupungin omistamalle maalle.

Talvisota alkoi, kun puna-armeija hyökkäsi Suomeen aamulla 30. marraskuuta 1939. Suomenlahden ulkosaarien asukkaille oli annettu käsky evakuoinnista aiemmin lokakuussa. Myös muita evakuointeja oli suoritettu, mutta kun tilanne näytti rauhoittuneen, osa ihmisistä oli palannut kotiin. Ensimmäisenä sotapäivänä pommitettiin mm. Tiutista, jossa kaksi kuoli ja yhdeksän taloa tuhoutui. Pommitus yllätti myös Kotkan silloin olemassa olleen vähäisen ilmapuolustuksen ja ilmahälytys annettiin vasta, kun ensimmäiset pommit olivat pudonneet Rautatienkadulle. Talvisodan aikana oli Kotkassa ja Kymissä kaikkiaan 189 ilmahälytystä ja varsinaisia pommituksia arviolta 25 kertaa.

Jatkosodassa pommituksia oli 130, ilmahälytyksiä 1672. Elokuun alussa 1943 Kotkaan suunnannut pommilaivue pudotti Tiutiseen fosforilevyjä ja saari syttyi tuleen useasta kohtaa. Tulipalojen jälkisammutus kesti päiväkausia. Palopommit sytyttivät kodit, kanalat ja sikalat, Laatikkotehtaan alueen, varastot, kuurit, sekä lautatarhat. Saaren taloista 147 tuhoutui ja 110 saatiin pelastettua. Laajasta aineellisesta hävityksestä huolimatta kuolonuhreja tuona päivänä oli yksi.

”Jos emme muista menneisyyttä, emme ymmärrä nykyisyyttä. Ellemme tunne historiaa, emme osaa välttää väkivaltaa ja pahuutta nykyisyydessä ja tulevaisuudessa”, kirjoitettiin valtuustoaloitteessa. Muistomerkillä haluttiin kunnioittaa talvi- ja jatkosodan ilmapommituksissa Kotkassa surmansa saaneiden siviilien, Karjalan sekä Suomenlahden saarten evakoiden sekä sotalasten, sotaleskien, sotaorpojen ja sotainvalidien muistoa.

Muistomerkin paljastustilaisuudessa puheen pitivät kaupunginjohtaja Esa Sirviö, kulttuurijohtaja Tomi Purovaara ja muistomerkkialoitteen tekijä Juhani Pekkola. Musiikista vastasi viulisti Sirkku Mantere.

Taiteilijaksi toteuttamaan muistomerkkiä valittiin Savonlinnassa asuva, imatralaislähtöinen kuvanveistäjä Jarkko Liutu. Teos koostuu 42 haponkestävästä teräksestä valmistetusta perhosesta sekä noin metrin korkeasta alumiinista valetusta figuurista. Figuuri seisoo kivipaadella, kannatellen yhtä perhosta kädessään perhosparven lekutellessa siipiään kivipaaden pinnalla. Kivipaasi on haljennut kahteen osaan. 

Liutun teosten lähtökohtana on usein ihminen. Häntä kiehtoo ihmisen omakohtainen historia. Taiteilijan mietteitä teoksestaan: ”Kivipaaden päällä viaton lapsi kuvastaa ihmisyyttä, sitä sukupolvea, joka uhrasi itsensä ja kantoi elämää vaikeista ajoista huolimatta kohti parempaa huomista. Kaiken maailmanpalon keskellä figuuri seisahtuu kauniin hauraan olennon äärelle ja ikään kuin suojelee sitä, vaikka maailma murtuu jalkojen alla. Elämä ja parempi huominen on perhonen lapsen sormella. Perhoset kuvastavat elämän haurautta ja yhtaikaa elämän kauneutta. Kivipaadessa voi nähdä myös monenlaista symboliikkaa, itselleni kivipaasi antoi paljon ajatuksia. Se toi myös mieleen jonkinlaisen alttarin tai estradin.” ”Olen myös itse evakon jälkeläinen ja muistelin mummon kertomuksia, kun hän joutui lähtemään evakkoon Äyräpäästä”, Liutu summaa.

Muistojen puiston perustamistyön toteutti Kotkan kaupungin puisto-osasto, taidehankintaa koordinoi Kotkan julkisen taiteen työryhmä.

Kirjoittaja on Kymenlaakson museon amanuenssi Mirkka Kallio.