Nykysarjakuvaa Poikilossa

 Kuumat kuplat ja Ajan rajalla 26.9.2024–5.1.2025

Syyskuun lopusta alkaen Kouvolan taidemuseo Poikilossa on päässyt uppoutumaan nykysarjakuvaan. Kuumat kuplat – Nykysarjakuvan monet muodot juhlistaa sarjakuvakollektiivi Kutikuti ry:n 20-vuotista olemassaoloa. Näyttelyn ajan Kino-Poikilossa on nähtävissä Pauliina Mäkelän ja Topias Tiheäsalon Kultapalmut, jossa kuvalliset ja äänelliset elementit yhdistyvät maagiseksi nykypäivän taikalamppuesitykseksi. Videoteoksen on ohjannut, kuvannut ja editoinut Verna Kovanen. Taidemuseon alakertaan on rajattu oma tila Hanneriina Moisseisen ja E. L. Karhun Ajan rajalla  -näyttelylle. Se on Hanneriina Moisseisen eri käsityötekniikoilla toteuttama kokeellinen sarjakuvainstallaatio, joka pohjautuu näytelmäkirjailija E. L. Karhun näytelmään kuka tahansa meistä – dokumentti (2011). 

Kuumat kuplat – Nykysarjakuvan monet muodot juhlistaa sarjakuvakollektiivi Kutikuti ry:n 20-vuotista toimintaa. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.

Suomessa sarjakuvalla ei ollut juurikaan sijaa taidemuseoiden näyttelyohjelmistoissa ennen vuosituhannen vaihdetta. 1990-luvulla sarjakuvaa esiteltiin Kemin taidemuseon ja Kiasman näyttelyissä. Toisaalta sarjakuvaa ei ole kovin pitkään edes pidetty itsenäisenä taidemuotona. Vielä 90-luvulla sarjakuvaa pidettiin lähinnä taidemaailman laitamille sijoittuvana inspiraation lähteenä varsinaiselle taiteelle. Tilanne on muuttunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Nyt voidaan puhua nykysarjakuvasta aivan kuten nykytaiteesta tai nykykirjallisuudesta. Poikilon Kuumat kuplat ja Kuopion taidemuseon rinnakkaisnäyttely Ruutujen kapina muodostavat yhden laajimmista Pohjoismaissa nähdyistä sarjakuvanäyttelyistä.

Näyttelyn teokset on toteutettu monilla eri tekniikoilla. Eeva Meltion teoskokonaisuus Vanished saa syvyyttä Nick Meltion säveltämästä äänimaailmasta. Kaisa ja Christoffer Lekan installaatio Out There muodostuu noin 300 pyörämatkoilta lähetetystä postikortista. Amanda Vähämäen Ettei tuu ruumiita on piirretty lyijykynällä piirustusmuoville. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.  

Kuumat kuplat – Nykysarjakuvan monet muodot

Juhlavuoden näyttelyt tutkivat sarjakuvaa tilan taiteena. Näyttelyiden teoksissa tilallisuus ilmenee kuvien ja käsikirjoitusten sisäisissä tiloissa, mutta myös kolmiulotteisuutena, liikkeenä ja ajallisuutena. Museotilassa kolmiulotteisuus ja liike korostuvat, ja joihinkin sarjakuviin voi kirjaimellisesti kävellä sisälle. Taidemuseo Poikilon näyttelytila itsessään tukee tilallisuuden teemaa, kun teoksia on mahdollista tarkastella erilaisista kulmista ja perspektiiveistä katsoen.

Reijo Kärkkaisen Tienlaidalla avaruusromua on installaatio, joka on rakentunut taidemuseon tilaan näyttelyn ajaksi. Osa siitä tuhoutuu ja palaa kiertoon näyttelyn jälkeen. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.

Näyttelyissä voi tutkailla myös sarjakuvan erilaisia julkaisumuotoja ja lukemisen tiloja. Osa teoksista on vahvasti tarinallisuuteen nojaavia, kuten Amanda Vähämäen Ettei tuu ruumiita (2022-24). Jarno Latva-Nikkolan keramiikkafiguureista ja akryylimaalauksista koostuva installaatio Toiseksi viimeiset olympialaiset (2024) muodostaa taiteilijan mukaan hajanaisen kertomuksen. Installaation muodostavat teokset toimivat myös itsenäisinä teoksina.

   

Teosten näkökulmat vaihtelevat yksityisestä yleiseen ja yhteiskunnalliseen. Teemat liukuvat yksittäisen ihmisen arkisesta elämästä laajempien eksistentiaalisten kysymysten pohdiskeluun. Olemassaoloon ja yhteiseen tulevaisuuteen liittyvät myös teoksissa käsitellyt yhteiskunnalliset teemat, kuten ympäristön tila ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan. Mielikuva sarjakuvasta yksiulotteisena viihteenä ei nykyään pidä paikkaansa. Pikemminkin sarjakuvan vahvuutena on pidettävä mahdollisuuksien monipuolisuutta – mikä tahansa on mahdollista. Hanneriina Moisseisen mukaan Suomessa ei ole aikaisemmin tehty näin paljon ja näin ammattimaisesti toteutettua sarjakuvaa. Niiden aiheet ja ihmiskuva ovat monipuolistuneet. 

Käsi Keittiössä / Pöytävaraus on Kati Rapian installaatio. Se koostuu viidestä pöydästä, joiden vanerisiin pöytäliinoihin on maalattu ja painettu Käsi Keittiössä -sarjakuvien reseptejä. Käsi Keittiössä -sarjakuvat ovat sekoitus ystäväkirjaa, päiväkirjaa, lohtua, selviytymisopasta ja herkullisia ruokaohjeita. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.

Tekniikoiden kirjo näyttelyn teoksissa on laaja. Mukana on sarjakuvaoriginaaleja, esimerkiksi jo aikaisemmin mainittu Amanda Vähämäen kokonaisuus sekä Jyrki Heikkisen 80-sivuinen Kopra-Trans (2020). Jyrki Heikkinen tunnetaan sekä sarjakuvataiteilijana että runoilijana. Taiteilijan mukaan teksti syntyi ensin, ja paperille valikoituneet säkeet ohjasivat piirustuksen järjestystä viivasta mustavalkoiseen maisemaan. Vähämäki piirtää lyijykynällä piirustusmuoville, kun Heikkisen välineenä on ollut järven rannoilta kerätty järviruoko ja muste.

Näyttelyn teoksissa on käytetty myös grafiikan eri menetelmiä ja maalausta. Keramiikkaveistoksia on mukana kahdessa eri teoskokonaisuudessa. Liikkuvaa kuvaa ja ääntä on käytetty useassa teoksessa. Tommi Musturin Talo / The House (2024) välkkyy taidemuseon toisessa kerroksessa. Kuution sivuille projisoidut animaatiot avaavat samanaikaisen näkymän kerrostalon asuntojen tapahtumiin. Eeva Meltion Vanished (2024) on hyvä esimerkki siitä, kuinka maalausten yhteyteen luotu äänimaailma vie elämyksen uudelle tasolle syventäen ja laajentaen katsomisen kokemusta. 

Monissa näyttelyn teoksissa on käytetty liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Tommi Musturin animaatio Talo / The House on projisoitu kuution neljälle sivulle. Tuomas Tiaisen mosaiikkimainen installaatio muodostuu kollaaseista, piirroksista, rautalangoista, pienistä dioraamalaatikoista ja käsitellyistä luista. Sen lisäksi installaatioon kuuluu videoteos ja äänimaailma. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.

Näyttelyn taiteilijat ovat Terhi Ekebom, Jyrki Heikkinen, Ivanda Jansone, Reijo Kärkkäinen, Kaisa ja Christoffer Leka, Jarno Latva-Nikkola, Eeva Meltio, Tommi Musturi, Pauliina Mäkelä, Kati Rapia, Heikki Rönkkö, Aino Sutinen, Tuomas Tiainen ja Amanda Vähämäki. Näyttelyn ovat kuratoineet Terhi Ekebom ja Hanneriina Moisseinen.

Ajan rajalla – Hanneriina Moisseinen ja E. L. Karhu

Sarjakuvateos Ajan rajalla pohtii sarjakuvaruudun ja teatterinäyttämöiden ideoiden samankaltaisuutta. Samalla se kertoo tarinan, jossa ei ole tunnistettavia henkilöhahmoja eikä varsinaista tapahtumapaikkaa. Lukija kuitenkin pyrkii yhdistämään abstraktit kuvat mielessään kertomukseksi. Kuvien rinnalla kulkeva teksti avaa kuvien merkityksiä.

Näytelmäkirjailija E. L. Karhu käyttää eri tekstilajien kollaasia kuvaamaan päähenkilön sisäistä matkaa oman mielensä maisemissa. Ajan rajalla on kuvaus ääritilanteesta, yksinäisyyden ja outouden kokemuksesta, joka voi kohdata kenet tahansa. Näyttelytilaa hallitsee elävien ja kuolleiden ihmisten vaatteista valmistettu ratakiskokuvioinen kuvakudos Vuush (2024). Se kytkee päähenkilön pään sisällä ja ajan ulkopuolella tapahtuvan tarinan aikaan ja paikkaan. 

Ajan rajalla -näyttely koostuu Hanneriina Moisseisen eri käsityötekniikoilla toteutetuista sarjakuvista, esinekoosteista sekä E. L. Karhun näytelmään pohjautuvasta tekstistä. Kuva Tavaton Media/Timo Tuviala.

Hanneriina Moisseinen on käyttänyt teoksissaan ompelua ja muita käsityötekniikoita jo parin vuosikymmenen ajan. Ommeltuja sarjakuvia tekevät vain harvat. Ehkä siksi, että tekniikka on aikaa vievää, mutta samalla se mahdollistaa hitaan kerronnan. Ommellut kuvat vievät kerronnan syvien tunteiden tasolle. Niitä katsotaan myös pidempään kuin tavallisia sarjakuvaruutuja. 

Yksityiskohta Hanneriina Moisseisen käsin ommellusta sarjakuvasta. Kuva Poikilo-museot/Mari Lehtosalo.

Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon intendentti Mari Lehtosalo.

Kirjallisuus ja lähteet:

Sarjakuvan paikka: nykysarjakuva suomalaisen taiteen kentällä, 2024. Toimittanut Ville Hänninen. Julkaisija Kutikuti ry, Helsinki. Tallinna Raamatutrükikoda. 

Sarjakuvia nähdään nyt kahdessa eri näyttelyssä – katso, miltä nykysarjakuva näyttää. Yle 21.10.2024, Jussi Mankkinen.