Sirkus saapui Poikiloon

Alma Jantusen installaatio Valopilkut (2026) muodostuu kaikkiaan kahdestatoista eri värisestä osasta. Teos on nähtävänä kesän ajan taidemuseo Poikilon ylimmässä kerroksessa.  Kuva Tavaton media/Timo Tuviala. 

Alma Jantusen ja Johannes Rantasalon näyttely Sirkus täyttää Kouvolan taidemuseo Poikilon ilolla, värillä ja valon heijastuksilla. Lasitaiteilijoiden Sirkus on yhdistelmä hämmästyttävää taituruutta, hersyvää huumoria, hitusen outoutta, tunteikasta draamaa ja hykerryttävää komediaa. Jantusen ja Rantasalon teoksissa yhdistyvät leikkisyys, tarkka käsityötaito ja rohkea materiaalin käyttö. Sirkuksen lumoavasta tunnelmasta saa nauttia taidemuseo Poikilossa koko kesän ajan 30.8.2026 saakka. 

Elefantit ovat perinteinen lasista tehty eläinfiguuri. Alma Jantusen Elefantit Vanni, Betty, Elmeri ja Buli sekä Sirkushevoset Rose & Goldie ovat Sirkus-näyttelyä varten tänä vuonna puhallettuja. Kuva Tavaton media/Timo Tuviala. 

Näyttely on kunnianosoitus sirkuksen hengelle – hauskuus, heittäytyminen ja yllätyksellisyys ovat sen sydämessä. Sirkuksen villit, mutta ystävälliset hahmot, värikkäät elefantit, linjakkaat kissaeläimet ja lystikkäät koirat heräävät eloon lasin, valon ja värin karkeloissa. Niiden rinnalla nähdään abstrakteja teoksia, joissa leikitellään lasin väreillä ja muodoilla. Esiintymässä ovat myös omituiset oliot syvyyksistä, yllättävät vierailijat ulkoavaruudesta, Maailman Pyörein Aasi sekä Maailman Heikoin Olento. Värikkäät installaatiot, veistokset ja valoa heijastavat lasipinnat vievät katsojan sirkusmaailman taikapiiriin – trapetsin korkeuksiin ja klovnien nauruun. 

”Aikoinaan sirkus tarjosi suojan ja keinon selviytyä hengissä poikkeaville yksilöille. Ihmiset tulivat kummastelemaan parrakkaita naisia ja eksoottisia eläimiä. Tähän näyttelyyn valmistetuissa teoksissa ei ole käytetty uhanalaisia eläimiä eikä alistettu kanssakulkijoita,” sanoo Johannes Rantasalo. 

Tasoille asetellut otukset ja olennot ovat Johannes Rantasalon tuotantoa. Niistä osa on saanut vaikutteita merten syvyyksien eläjistä, mutta Töttispöljerö (2026), Puoltottine (2026) ja Huihutti (2026) ovat Rantasalon mielikuvituksen tuotoksena syntyneitä teoksia. Kuva Tavaton media/Timo Tuviala. 

Jantusen ja Rantasalon Sirkuksessa on tilaa monenlaiselle ilmaisulle. Taiteilijoiden tyylit poikkeavat toisistaan, ja tämä tarjoaa vierailijalle erilaisia näkökulmia aiheeseen. Jantunen ja Rantasalo toivovat, että näyttelyvieraat yllättyvät heidän ideoistaan ja niiden toteutuksesta. He osoittavat, miten monipuolisesti lasia voidaan käyttää taiteen materiaalina. Näyttelyssä on lukuisilla eri tekniikoilla tehtyjä teoksia. Sirkus on yksi suurimmista uuden lasitaiteen näyttelyistä vuosiin, jossa tuoreiden teosten lukumäärä on näin runsas. Lähes 90 prosenttia näyttelyn teoksista on tehty vuosina 2025–2026.  

Abstraktit lasiveistokset – ilmasuttutyöt – ovat Alma Jantusen. Niiden tekemisestä Jantunen totesi, että on hauska kokeilla jotakin, mistä ei oikein tiedä lopputulosta. Johannes Rantasalo on yhdistänyt teoksissaan Puljero (2025) ja Bljupblob (2025) metallia ja lasia. Takaseinälle heijastuu Rantasalon Pyöräilijän (2018) varjo. Kuva Tavaton media/Timo Tuviala. 

Lasitaiteilija ja lasinpuhaltaja Alma Jantunen (s. 1973) kertoo, että ideat teoksiin tulevat usein hetkellisistä mielikuvista tai tunnelmista – jostain, missä on paljon väriä ja pehmeitä, yksinkertaisia muotoja. Jantusen lasiveistoksilla on elävä ja orgaaninen ilme, ja niiden muotojen lähtökohdat ovatkin usein elävissä olennoissa, kukissa ja kasveissa, vedenalaisissa maailmoissa tai vaikka pilvenhattaroissa. Hänen teoksensa ovat vapaasti puhallettuja uniikkeja lasiveistoksia.

Alma Jantusen lasiveistoksilla on elävä ja orgaaninen ilme. Ne ovat muodoiltaan yksinkertaisia ja pehmeitä ja värit ovat tärkeässä osassa. Dumbo-teoksessa (2026) on käytetty filigraanitekniikkaa. Kuva Tavaton media/Timo Tuviala. 

Johannes Rantasalon (s. 1968) teosten pohjana ovat elokuvat, kirjallisuus, musiikki sekä sattumukset ja kokemukset, jotka jalostuvat lasiveistoksiksi, joiden kaltaisia ei ole totuttu näkemään lasitaiteessa. Rantasalo luonnehtii omaa tekemistään luonnosmaiseksi roiskimiseksi. Rosoisuus saa näkyä myös lopputuloksessa. Lasissa häntä kiehtoo nopeus, vauhti sekä materiaalin moninaiset ominaisuudet. Rantasalo yhdistää usein teoksissaan metallia ja lasia. 

Vuonna 1999 Jantunen ja Rantasalo perustivat yhteisen lasistudion, Lasisirkuksen, Nuutajärven lasikylään Urjalaan. Lasisirkus on palkittu Ornamon Vuoden taidekäsityöläinen -palkinnolla 2007 ja Taitoliiton Taito-palkinnolla 2016. Lasisirkus on tunnettu korkeatasoisesta taidelasista sekä vaativista puhallustekniikoista.

Johannes Rantasalo saa ideoita teoksiinsa muun muassa elokuvista, kirjallisuudesta ja musiikista. Myös steampunk-estetiikka kiehtoo Rantasaloa. Kuvan linnut Nipple bird, Junk bird ja Giant little bird ovat valmistuneet vuonna 2026. Kuva Tavaton media/Timo Tuviala. 

Glasspresso on elokuvantekijä Kalle Raittilan lasinpuhalluksen prosessista kertova elokuva, jossa hehkuva lasimassa muotoutuu Jantusen ja Rantasalon käsissä valoa heijastaviksi ja liikettä ilmentäviksi teoksiksi. Raittilan elokuva täyttyy vauhdista, vaaran tunnusta, savusta ja hiestä, kun taiteilijat muovaavat intensiivisesti näyttelyyn tulevia teoksia. Lasinpuhallus on ryhmätyötä, ja Jantunen ja Rantasalo työskentelevät usein työparina. Yhdessä tekeminen sekä lasinpuhalluksessa syntyvä hävikki tulevat elokuvassa näkyväksi. 

Glasspresso-elokuva on itsenäinen taideteos, joka on toteutettu rotoscope-animointitekniikalla. Animointi toteutetaan piirtäen tai maalaten kuva kuvalta videokuvan päälle. Glasspresson on ohjannut ja kuvannut Kalle Raittila, rotoscope-animoinnista on vastannut Kalle Lehtinen ja musiikista Kimmo Helén. Neljän ja puolen minuutin mittainen elokuva pyörii Kino-Poikilossa Sirkus-näyttelyn ajan.

Glasspresso on rotoscope-animointitekniikalla tehty elokuva, jossa animointi on toteutettu videokuvan päälle piirtäen tai maalaten. Elokuva kertoo lasinpuhalluksen prosessista ja siinä nähdään kuinka Jantunen ja Rantasalo muovaavat näyttelyyn tulevia teoksia. Kuva Tavaton media/Timo Tuviala. 

Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon intendentti Mari Lehtosalo.