Yksi kubismin suurista nimistä oli ranskalainen Fernand Léger (1881-1955). Sakari Saarikivi arvioi 1960-luvun alussa, että Léger oppi Paul Cézannelta taulun rakenteellisten elementtien ja sommittelun merkityksen. Tullimies Rousseaulta hän puolestaan omaksui ilmaisun estottomuuden ja yksinkertaisen veistoksellisen muodon.
Léger tutustui 1909 kubisteihin, Picassoon ja hänen ryhmäänsä. Léger loi muista kubisteista poikkeavan omintakeisen muotokielen. Luonteenomaisia olivat putkimaiset muodot ja kirkas väritys.
Légerin ihmishahmot olivat tyyliteltyjä tavalla, joka toi mieleen koneet. Légerin maalauksissa ihmiset tuntuivat uskovan teknologiaan ja sen mukana tulevaan onnelliseen tulevaisuuteen.
Yhdysvalloista tuli Légerin uusi kotimaa 1940. Sieltä Léger löysi todellisuuden, jossa ihmisen ja teknologian suhde tuntui hänestä luontevammalta kuin ylihienostuneessa Euroopassa.
Maalaustaiteen ja arkkitehtuurin suhde oli Légerille alun alkaen keskeinen. Ensimmäiset suuret seinämaalaustilaukset hän sai 1930-luvulla.
Légerin ajatukset tulivat Suomessa tunnetuiksi mm. Unto Pusan kautta. Léger oli Pusalle yksi keskeisimmistä vaikutteiden antajista.
 |
| Fernand Léger: Nainen ja kädet, kivipiirros. Sihtolan Imatra-kokoelma. |
Nainen ja kädet
Imatran taidemuseon kokoelmassa on kaksi Jalo Sihtolalle kuulunutta Légerin kivipiirrosta. Imatran kauppala osti Sihtolalta 1956 teoksen Nainen ja kädet. Ester ja Jalo Sihtolan taidesäätiö lahjoitti 2001 teoksen Sommitelma.
Nainen ja kädet -teos on toteutettu Légerille ominaisella tavalla. Väripinnat ovat varjostusta lukuun ottamatta tasasävyisiä. Varjostus tuo mieleen tavan, jota Léger käytti putkimaisissa konesommitelmissaan.
Ehkä kaikkein tehokkain ilmaisukeino on kuitenkin kuvan sommittelu. Kasvot ja kädet on tuotu hyvin lähelle katsojaa. Tapa on ominainen elokuvissa käytetylle lähikuvalle. Léger oppi lähikuvan tehokkuuden ja sen käytön 1920-luvulla, jolloin hänen elokuvansa ”Mekaaninen baletti” valmistui.
Lähikuva ei ilmaisutapana silti ollut mikään ainutkertainen 1900-luvun keksintö. Tapa oli tuttu jo keskiajalla, jolloin mm. bysanttilaisissa Kristus Pantokrator -maalauksissa oli omaksuttu sama ylisuuren muotokuvan käyttö. Kristus esitettiin tuolloin kaikkivaltiaana, kaikkialla läsnä olevana, majesteettisen ylivertaisena hahmona.
Vuosien mittaan Nainen ja kädet -teoksesta on tullut melkein kuin Imatran taidemuseon tunnuskuva. Se ei ole ihme, sillä kuva on graafisesti tehokas ja vangitsee katsojan mielenkiinnon. Lisäksi kuva on luonteenomainen 1900-luvun modernismille, joka on erityisen hyvin edustettuna taidemuseon kokoelmassa.
Kirjoittaja on Imatran taidemuseon intendentti Eero Laajo.
 |
| Frenand Léger: Sommitelma, kivipiirros. Sihtolan Imatra-kokoelma. |
Kommentit
Lähetä kommentti