Kukkaloistoa ja friikkikukkasia

Flora Favola – Kreetta Järvenpään ja Heikki Marilan kukka-aiheisia teoksia Kouvolan taidemuseo Poikilossa 21.9.2023–7.1.2024

Flora Favola avautui Kouvolan taidemuseo Poikilossa syyskuun lopussa, kun viimeisetkin kukat puutarhoissa olivat lopettelemassa kukintaansa. Näyttely rinnastaa Heikki Marilan väkevän mehevät kukka-aiheiset maalaukset ja kukista inspiroituneen Kreetta Järvenpään tarinalliset, satumaisen runsaat valokuvat. Kukkia arvotetaan usein esteettisestä näkökulmasta. Ihailemme täydellistä kukintoa ja toivomme sen jatkuvan mahdollisimman pitkään. Kukkien merkitys on kuitenkin syvällisempi. Molemmat taiteilijat ovat kuvanneet teoksiinsa kukkien koko pitkän elinkaaren. Kauneimman kukintansa ohittaneet hieman nukkavierut tai jo maatuvat kukat voivat edelleen olla kauniita. Vanitas-käsite, joka liittyi 1600-luvun asetelma- ja kukkamaalauksiin, on yhä ajankohtainen. Kukat kuvastavat erinomaisesti olemassaolon haurautta sekä hetken katoavaisuutta ja kauneutta. 

Flora Favola -näyttelyn kukkaloistoa. Kuvan etualalla ja taustalla on Heikki Marilan teokset Rovaniemen taidemuseon Jenny ja Antti Wihurin rahaston kokoelmasta. Näyttelytilan pitkällä seinällä on Kreetta Järvenpään valokuvia. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media. 

Kiehtovat kukat

Kaunis tuoksuva kukka on kiehtonut ihmistä aina, ja taiteessakin kukat ovat ikuinen aihe. Kukka-asetelmat kehittyivät omaksi taiteenlajikseen 1500–1600-lukujen taitteessa. Ne olivat erityisen suosittuja Alankomaissa. Kukkamaalauksia ihailtiin illuusiomaisen realismin, runsaiden yksityiskohtien ja huikean teknisen taituruuden vuoksi. Rachel Ruysch (1664–1750) tunnettiin yhtenä aikakauden parhaista kukkamaalareista. Ruyschin asetelmissa kukkien yksityiskohdat ovat tieteellisen tarkkoja, ja erilaiset hyönteiset, toukat, mehiläiset ja perhoset, ovat pikkutarkasti kuvattuja. Kukkamaalaukset ovat yksi Kreetta Järvenpään valokuvien ja Heikki Marilan 2010-luvun taitteen maalausten yhdistävä tekijä. Marila siteeraa teoksissaan juuri 1600-luvun alankomaalaisia kukkamaalauksia. Myös Järvenpää on saanut niistä innoitusta maalauksellisten valokuviensa kukka-asetelmiin ja niiden tummiin taustoihin.

Oikealla Heikki Marilan maalaus Kukat XXVII (2010). Teos kuuluu Turun kaupungin taidekokoelmaan. Kuva Turun museokeskus/Martti Puhakka. Vasemmalla yksityiskohta teoksen pinnasta. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media. 

Miasma

Alankomaalaisten kukkamaalausten lisäksi Marila viittaa temaattisesti vielä 1800-luvulla vallalla olleeseen käsitykseen sairauksien ja tautien leviämisestä ilmassa olevien hiukkasten välityksellä. Miasmalla on tarkoitettu ilmassa leijailevia, mätänevässä aineessa – kuten kuihtuvissa kukissa ja ylikypsissä hedelmissä – kehittyviä myrkyllisiä huuruja, joiden ajateltiin aiheuttavan tauteja. Marila tarjoaa katsojalle paradoksaalisen kokemuksen, jossa viettelevän kaunis ja puistattavan ruma ovat läheisessä vuoropuhelussa. Kaukaa katsottaessa suurikokoiset teokset hehkuvat runsaana ja kukkeana, mutta läheltä katsottaessa eriväriset möykyt ja klimpit sekä ruskean sävyt näyttäytyvät maatuvana aineksena. 

Kreetta Järvenpään Sideshow Circus I (2023) installaatio Flora Favola -näyttelyssä. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media.

Friikkikukkaset

Käsillä tekeminen on oleellinen osa niin Heikki Marilan kuin Kreetta Järvenpään teoksia. Marila maalaa ilman sivellintä levittäen maalin kankaalle käsin. Järvenpää puolestaan rakentaa teoksissaan näkyvät kukka-asetelmat työhuoneellaan ja ikuistaa ne valokuvaamalla. Valokuvat ovat kuin ikkunoita kukkien fantasiamaailmaan. Amerikkalaisesta sirkusmaailmasta lähtöisin oleva esittävän taiteen muoto sideshow – friikkisirkus – näkyy Järvenpään kukkateoksissa poikkeavina elementteinä. Taiteilija on voinut jatkaa esimerkiksi tulppaanin vartta toisen kasvin varrella ja rautalangalla. Friikkikukkaset ovat vertauskuvia erilaisuudelle ja normista poikkeamiselle. Jo elämänsä loppupuolella olevat romuluiset kukat ovat myös arvokkaita ja mielenkiintoisia.

Yksityiskohta Kreetta Järvenpään installaatiosta Bee Cosmos (2023). Installaatio koostuu antiikkilasikupujen alle sommitelluista kuivakukista ja mustamehiläisistä. Kuva Timo Tuviala/Tavaton Media.

Kotimaiset lähikukat

Kukkia on käytetty erilaisissa seremonioissa jo varhaiselta kivikaudelta lähtien. Historian aikana harvinaiset kukat ovat olleet statussymboleita, mutta nykypäivänä kukat ovat osa massatuotettua kulutuskulttuuriamme. Kukkateollisuus on oma teollisuuden alansa, jonka tavoitteena on maksimoida voitto. Ekologisuuden kannalta se on ongelmallista. Järvenpää käyttää työskennellessään paljon kukkia, joten ekologisten seikkojen huomioiminen korostuu. Järvenpää toteuttaa taiteessaan slow flower -filosofiaa ja käyttää kukka-asetelmissaan mahdollisimman paljon kotimaisia torjunta-aineettomia avomaalla kasvaneita kukkia. Taiteilijalle eläväisempi ja yllätyksellisempi lähikukka on kiinnostavampi materiaali, kuin kaukaa lennätetty suoravartinen ja tasalaatuinen tukkukukka. 

Kreetta Järvenpää on toteuttanut näyttelyyn kaksi installaatiota. Bee Cosmos (2023) on antiikkisten lasikupujen alle kuivakukista ja kuolleista mustamehiläisistä sommiteltu teoskokonaisuus. Mehiläiset ovat talven jäljiltä kuolleita ja mehiläiskasvattajalta saatuja yksilöitä. Teoksen äärellä voi pohtia elintärkeää kysymystä: Mitä jos mehiläisiä jonain päivänä on vain museossa?  

Kirjoittaja on Kouvolan taidemuseo Poikilon intendentti Mari Lehtosalo