Paikallisen ammattikorkeakoulun kuvataideopiskelijat valtasivat jälleen vaihtuvien näyttelyidemme tilat Imatran taidemuseossa. Tuttuun tapaan opinnäytteiden taiteelliset osuudet oli koottu kahdeksi näyttelykokonaisuudeksi, joka kantoi nimeä Muotouma.
Näyttelyparin ensimmäisessä osiossa oli esillä 12 opinnäytetyötä. Toisessa osiossa teoksia oli 13 taiteilijalta.
 |
| Valmistuvien kuvataiteilijoiden jälkimmäinen joukko asettui kuvaan Myy Korhosen teossarjan eteen Imatran taidemuseossa. |
Säästäisitkö sinä kulttuurista?
Joku voisi sanoa, ettei nyt ole helpoin hetki valmistua kuvataiteilijaksi. Vuoden 2024 keväällä saamme odottaa, millaisia leikkauksia Suomen hallitus kulttuuriin tekee.
On toki säästetty ennenkin, ja se on tehnyt kulttuurille kipeää. Siitä kunnallisena esimerkkinä toimii Imatran taidekasvatuksen nykytilanne, jota kuvaa kaupungin vuonna 2019 tekemä päätös lakkauttaa kuvataiteen perusopetus.
Ajan hengestä kertovat osaltaan myös Muotouma-näyttelyssä puhuneen valmistuvan kuvataiteilijan sanat. Heli Valkaman puheessa nousivat esiin muun muassa kuvataiteen ammattikorkeakouluopiskeluun kohdistetut leikkaukset.
Kuvataidemyönteinen ilmapiiri ei ole itsestäänselvyys
Jo vuosikymmeniä paikallisen taidekoulun näyttely on kuulunut kevään merkkeihin Imatralla. Museota ja koulua yhdistää historia.
Niin taidemuseo kuin LAB-ammattikorkeakoulun kuvataiteen opetuskin ovat saaneet alkusysäyksensä Imatralla vuonna 1945, kun Ylä-Vuoksen taideyhdistys perustettiin. Sama yhdistys kulki tiiviisti matkassa pidempäänkin: se hallinnoi sekä taidemuseota että taidekoulua aina niiden kunnallistamiseen asti, vuoteen 1977.
Taideyhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi paikallinen insinööri ja kuvataiteen ystävä Jalo Sihtola, joka vaikutti Imatralla puunjalostusteollisuuden parissa. Hän toimi Tainionkosken ja Kaukopään tehtaiden paikallisjohtajana 1930–1940-luvuilla, liki kahdenkymmenen vuoden ajan.
Kasvavalla teollisuuspaikkakunnalla perustetulla taideyhdistyksellä oli selkeät tavoitteet. Se halusi toteuttaa kuvataidevalistusta, luoda kuvataidemyönteistä ilmapiiriä, hankkia taideteoksia julkista kokoelmaa ja taidemuseota varten ja järjestää kuvataidekoulutusta.
Mitä taideyhdistyksen tavoitteille kuuluu?
Koska yhdistys ajoi tarmokkaasti asiaansa, taidemuseon avajaisia saatiin viettää Imatralla jo vuonna 1951. Myöhemmin tämä Sihtolan ja kumppaneiden yhdistys jatkoi toimintaansa Imatran taideyhdistyksen nimellä – aikakautensa kuvataiteelle suopeassa ilmapiirissä.
Koko 50-luvun Imatran ajateltiin kehittyvän yhdyskunnaksi, jonka asukasmäärä olisi 100 000 ihmistä. Tämän optimisin varaan valmistunut arkkitehti Alvar Aallon laatima Imatran kauppalan yleiskaava ei kuitenkaan koskaan täydellisenä toteutunut.
Vaikka väestökehitys siis kulki toisenlaiseen suuntaan kuin Imatralla oli toivottu, kannattelee Sihtolan kumppaneineen perustaman yhdistyksen henki vielä tänäänkin imatralaista kuvataide-elämää: alueella vaikuttaa taidekoulu ja kaupungissa on oma taidemuseo. Lisäksi ehkä erityisesti juuri valmistuvien kuvataiteilijoiden museonäyttelyiden avautumisen hetkissä voimme todistaa yhdistyksen peräänkuuluttamaa kuvataidemyönteistä ilmapiiriä.
Myös yhdistyksen tavoite julkisesta kokoelmasta voi hyvin. Imatran taidemuseossa on vaihtuvien näyttelyidemme ohella esillä pieni näyttely omista kokoelmista, ja kokoelmat koostuvat siis paitsi kaupungin myös Imatran taideyhdistyksen omistamista teoksista.
Imatran taideyhdistys on edelleen aktiivinen, ja toki alueella vaikuttaa muitakin kuvataiteen toimijoita. Esimerkiksi Etelä-Karjalan taiteilijaseuran ammattitaiteilijoista koostuvasta jäsenistöstä moni myös asuu ja vaikuttaa Imatralla.
Taideopetus on kehittynyt iltakoulusta
Muotouma-näyttelyiden satapäinen avajaisyleisö saattaisi vakuuttaa myös alkuperäiset taideyhdistyksen jäsenet. Imatran kuvataide-elämän kehitys on kulkenut moneen suuntaan – olennaisin muutos lienee se, että kuvataiteen korkeakouluopetus on ajan saatossa siirtynyt pois Imatralta, Lappeenrantaan.
Vuoden 2020 alusta kuvataiteilijan ammattiin on valmistuttu LAB ammattikorkeakoulusta Lappeenrannasta, ja nykyisin täältä Suomen taidekoulutuksen itärajoilta valmistuvien ryhmä kulkee pitkällä nimellä: LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluninstituutin kuvataideopiskelijat.
Alun pitäenhän taidekoulutuksen itäraja kulki nimenomaan Imatralla, sillä täällä koulutus oli hiljalleen kasvanut ylemmän korkeakoulututkinnon tasalle. Puhuttiin ytimekkäästi Imatran taidekoulusta.
Koulutus oli alkanut taideyhdistyksen iltakouluna 1950-luvulla, päiväopetus 1980-luvun lopulla. Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulun osaksi Imatran taidekoulu siirtyi tästä kymmenisen vuotta eteenpäin. Kun kului jälleen reilut kymmenen vuotta, alkoi aika Saimaan ammattikorkeakouluna, vuonna 2009.
 |
| Imatran taidemuseo haluaa toivottaa uusille kuvataiteilijoille onnea, menestystä ja rohkeutta. Kuvassa valmistuvien kuvataiteilijoiden ensimmäinen joukko Silja Kumpulaisen maalausten edessä. |
”Jokaisella on omat juttunsa, heikkoutensa ja vahvuutensa ja täällä koulussa niistä opitaan”
 |
| Muotouma-näyttelyssä opiskelijan puheenvuoron piti Heli Valkama. |
Kuulimme Muotouma-näyttelyn avajaisissa puheenvuoroja niin opettajilta kuin koulutuksen johtohenkilöiltäkin. Imatran taidemuseon tervehdyssanojen pohjalta kirjoitin tämän jutun. Kuvataiteen opiskelija Heli Valkaman avajaispuheenvuoro tuntui tärkeältä liittää osaksi julkaisua. Pääset lukemaan puheen kokonaisuudessaan tästä alta:
”Haluaisin jakaa pari asiaa mitä on oppinut näiden neljän vuoden aikana ja mitä tullu opparin aikana vastaan. Ensinnäkin aika menee tosi nopeesti. Toisekseen on jäänyt mieleen kun viime syksyllä Timo, meijän maalauksen lehtori, sanoi maalaamisesta että se on asioiden katsomista ja huomionkiinnittämistä. Maalauksellista otetta voi soveltaa muihinkin tekniikoihin ja tekemiseen ylipäätään, ja on ollut ihana nähdä mihin aiheisiin opiskelijakaverit näissä lopputyönäyttelyissä on kiinnittäny huomion.
Sitte yksi toinen juttu joka on kannustanut omassa tekemisessä. Mieleen on jäänyt se, mitä William, eli piirtämisen ja ympäristötaiteen opettaja, puhui pitäessään meille viimeistä kurssiaan. Hän korosti, että jokainen tekee taidetta omista lähtökohdistaan. Ja että ne asiat jotka kiinnostaa on just niitä joita on hyvä tutkia ja jakaa. Aattelen että sama pätee oppimiseen. Se, mitä oppii ja mitä tulee vastaan on jokaiselle vähän erilaista. Ja meinaan että jokaisella on omat juttunsa, heikkoutensa ja vahvuutensa ja täällä koulussa niistä opitaan. Ekat vuodet tuntui että opiskeli filosofiaa ja kuvataide oli sivutuote, ja isoja oivalluksia on tullut oppariprosessissakin vastaan. Mä oon oppinut pyytämään apua ja neuvoa, ja vastaanottamaan apua, oon oppinu keskeneräisyyden sietämistä ja sen jakamista, ja sen, että ideoita voi ja kannattaa pallotella yhessä. Ei tarvii olla valmista pakettia jotta voi jututtaa ja keskustella. Näissä on toki vielä paljon opittavaa. Oppimista on kanssa ollut ylläpitämisessä, ihan lähtien materiaalien kohtelusta ja kunnioittamisesta. Tää ylläpitäminen ei liity pelkästään kuparilaattojen säilytykseen, vaan se ulottuu myös suhteiden ja verkostojen ylläpitoon. Meijän opintojen aikana oli koronasulkuja, opparibudjetin raju leikkaus joka tuli yllätyksenä niin opettajille kuin meille oppilaille sekä yliopiston valtaus, jossa protestoitiin hallituksen suunnittelemia leikkauksia yhdessä osana maanlaajuista opiskelijoiden verkostoa. Haluun ylläpitää niiden kuparilaattojen lisäks semmosta ohutta mutta tosi vahvaakin rihmastoa joka on syntynyt opintojen aikana. Sen verkoston avulla isoihin ja hankalan tuntuisiin aiheisiin tarttuminen on ei oo pelkästään haastavaa vaan myös kiinnostavaa, jopa kivaa, sen lisäks että se on valtava ja kiehtova työ.
 |
| Imatran taidemuseon vaihtuvien näyttelyiden ainoaan nurkkaan rakentui Heli Valkaman Joku suunnitteli kasvattavansa jotain -installaatio, joka on kuvassa vasta rakentumisvaiheessaan. |
Neljän vuoden aikana tässä on valmistautunu ja kait nyt sitten valmistunut siihen että on työkaluja joilla työstää niitä tärkeäksi kokemiaan asioita ja aiheita ja tuoda niitä yhteiseen keskusteluun. Toivon että niin nyt valmistuvat kollegat kuin muutkin ammatista ja alasta riippumatta uskaltaa olla uteliaita ja uskaltaa välittää, jakaa juttujaan, kiinnostua maailmasta ja maailmantilanteesta, kaikesta tästä rönsyilevästä monitahoisesta ihmisyydestä jota täällä ihmetellään.
Onnea ja kiitos yhteisestä opiskeluajasta kollegoille, ja suurkiitos opettajille ja henkilökunnalle ammattitaidosta ja kannustuksesta ja yhdessä koetusta ajasta!”
 |
| Yleisnäkymä Muotouma-näyttelyparin toisesta osiosta näyttää valmistuvien näyttelyn teknisen monipuolisuuden. Kuvassa Eevert Hyppäsen, Suvi Kokon ja Toivo Kiviniemen teoksia. |
LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutista keväällä 2024 valmistuvien kuvataideopiskelijoiden opinnäytetyöt olivat esillä Imatran taidemuseossa 1.–15.3. sekä 22.3.–5.4.2024.
Taidemuseossa pidettiin myös lopputöiden kaikille avoimet kritiikkitilaisuudet 14.–15.3. sekä 4.–5.4.2024.
Petra Lukkari
kirjoittaja toimii Imatran taidemuseon näyttelyistä ja kokoelmista vastaavana museoamanuenssina
petra.lukkari[at]imatra.fi
Kommentit
Lähetä kommentti