Imatran taidemuseo aloitti Wihurin kummimuseona

 15. lokakuuta 2024, Imatra (lähipäivä, hankkeen viikko 1)

1. Paperinen ruusumaiselta näyttävä kolmiulotteinen kuvio, eräänlainen onkalo. Saksalaistaiteilija Angela Glajcar toteuttaa teoksensa paperiteollisuuden ylijäämästä pääasiassa repimällä.
Imatran taidemuseoon esille tulevan saksalaistaiteilija Angela Glajcarin teoksissa materiaalina toimii paperitehtaan ylijäämä. Imatran taidemuseon hankkeen yksi tavoite on, että paikalliset koulut vierailevat saksalaistaiteilija Angela Glajcarin näyttelyssä. Kuva: Günter Richard Wett, Innsbruck (AT).

On tiistai, ensimmäinen työpäiväni Imatran taidemuseon Paperin tie -hankkeessa. Istumme Sariannan ja Sannan kanssa alas ja allekirjoitamme työsopimuksen. Tehtävässäni hoidan hankkeen viestintää ja järjestelen sen aikana toteutettavaa yleisötyötä.

Seuraavan vuoden ajan saan työstää kysymystä siitä, miten kansainvälinen nykytaide, paikkakunnan pitkä historia puunjalostuksen parissa sekä paikalliset nuoret liittyvät toisiinsa. Paperin tie -hankkeessa pääsemme Jenny ja Antti Wihurin rahaston Imatran taidemuseolle myöntämällä rahoituksella toteuttamaan kansainvälisen nykytaiteen näyttelyn ja sen osana kymmeniä koululaisille suunnattuja taidetyöpajoja.

Hankkeen myötä Imatran taidemuseo kutsuu kaikki kaupungin koululaiset osallistumaan paikallisesta puunjalostushistoriasta inspiroituneeseen nykytaiteen näyttelyyn sekä näyttelyn yhteydessä järjestettäviin työpajoihin – lämpimästi tervetuloa!  


Torstai 31. lokakuuta 2024, Lappeenranta (etäpäivä, hankkeen viikko 3)


2. Kaksi nuorta istuu selin ja kaksi kohti kameraa pöydän ääressä, vain yhden henkilön kasvot näkyvät. Pöydällä on päivänkakkaroita sekä kahvikuppeja, ja seinällä nuorten takana, luultavasti Imatran ajoihin kytkeytyvä mustavalkopiirustus, johon on kuvattu kaksi karikatyyrimäistä moottoripyöräilijää. Nelikolla on pitkät tai puolipitkät hiukset ja kevyet, kesäaikaan viittaavat vaatteet. Moottoripyöräilyn Suomen Grand Prix ajettiin Imatralla 2.-3.8.1969.
Imatralaisia nuoria istuu kahvilassa vuonna 1969, luultavasti Imatran ajojen aikaan. Kaikilla Imatran kouluilla ei enää ole tiloja järjestää koululaisille monipuolista kuvataideopetusta, johon sisältyisi erilaisten taiteen tekemisen tekniikoiden kokeilemista. Imatran taidemuseolla on työpajoihin soveltuvat tilat, ja hankerahoituksen turvin se tarjoaa alueen koululaisille mahdollisuuden laajentaa konkreettisen tekemisen kautta kuvataiteen tuntemustaan. Kuva: Aarne A. Mikonsaari, Lappeenrannan museot.


Lasken Kosken, Mansikkalan ja Vuoksenniskan koulukeskusten oppilasmääriä ja mietin, mikä näitä nuoria voisi kiinnostaa. Hankkeemme kohdeyleisö ovat lapset ja nuoret.

Imatran taidemuseon hankkeena toteutettavan näyttelykokonaisuuden mahdollistaa Wihurin rahaston Kummimuseo-ohjelma, joka pyrkii elävöittämään kuvataidetoimintaa eri puolilla Suomea tarjoamalla museoille mahdollisuuden uusiin kokeiluihin niukkojen määrärahojen ulkopuolella.

Vuonna 2023 kummimuseoiksi valittu Imatran taidemuseo on yhdessä Raumalla sijaitsevan Lönnströmin taidemuseon kanssa ensimmäinen museo, joka valittiin mukaan sen oman hakemuksen perusteella. Molemmille museoille myönnettiin rahoitus vuosien 2024–2025 aikana toteutuviin näyttely- ja yleisötyöhankkeisiin.

Omassa hakemuksessaan Imatran taidemuseo nosti esiin paikallisilta opettajilta kantautuneen huolen, joka liittyi koulujen taideopetuksen resurssien karsimisen kielteisiin vaikutuksiin. Taidemuseon hankkeen tavoitteena onkin tarjota Imatran peruskoululaisille mahdollisuus laajentaa kuvataiteen tuntemustaan tekemisen kautta, esimerkiksi erilaisia tekniikoita kokeilemalla. 

5. marraskuuta 2024, Imatra ja Lappeenranta (hybridi, hankkeen viikko 4)

3. Tainionkoski, Tornator Oy:n paperitehdas, lajitteluosaston yläsali. Päähuiveihin ja hameisiin pukeutuneet työntekijät lajittelevat ja pakkaavat ruskeaa käärepaperia arkkeina. Äärimmäisenä vasemmalla pakattua paperia pinoissa. Etualalla vasemmalla kolmen hengen työryhmä pakkaa paperinippuja pakkauspöydällä. Keskellä suurempi puinen työpöytä, jonka ääressä henkilöitä käsittelemässä paperia. Lattialla työntekijöiden jaloissa niin sanottua hylkypaperia.
Satavuotiaassa mustavalkovedoksessa työntekijät lajittelevat ja pakkaavat ruskeaa käärepaperia Tornator Oy:n Tainionkosken paperitehtaan lajitteluosastolla. Imatran taidemuseon hankkeessa leikitään ajatuksella, että Suomessa tuotettu raaka-aine palautuu takaisin taiteeksi jalostetussa muodossa, koko näyttelytilan täyttävinä paperi-installaatioina. Kuva: vuosien 1920–25 aikoihin, Imatran museot.

Tapaamme Sannan kanssa Imatralla. Imatran taidemuseossa Timo Kokon The Momentary Appearance -näyttelyssä on alkanut Taidetestaus: taipalsaarelaiset ja simpeleläiset nuoret valtaavat museon. Kun Kokko johdattelee taidetestaajat työpajaan, saa Raunin yhdessä Imatran kirjaston ja Virta-opiston väen kanssa keräämä kierrätysmateriaali uuden elämän.

Palaverissa ajattelen tähänastista ääneen ja avaan hankkeen vuosikellon luonnosta. Pohdimme tulevien työpajojen yksityiskohtia. Jonkinlaisen alustan käyttö koulujen ilmoittautumisen apuna kieltämättä houkuttelee…

Suurimmat kysymykset liittyvät tällä erää viestintään: Miten tavoitamme koulut? Miten tavoitamme koulut niin, että kaikki lähtevät mukaan ja ottavat osaa työpajoihin? Imatran taidemuseon seuraavissa blogeissa kerromme näyttelytuotantoprosessin seuraavista vaiheista: Imatran taidemuseon Jenny ja Antti Wihurin rahaston kummimuseona toteuttamasta kansainvälisen nykytaiteen näyttelystä sekä sen yhteydessä koululaisille järjestettävistä työpajoista.


Angela Glajcar Imatran taidemuseossa 9.5.–12.9.2025.



Petra Lukkari

petra.lukkari(at)imatra.fi

Kirjoittaja toimii Imatran taidemuseossa Kummimuseo-hankkeen näyttelytuottajana. Tekstissä etunimellä viitatut henkilöt ovat Imatran kulttuuri- ja oppimiskeskuksen päällikkö Sarianna Purtilo, Imatran taidemuseon museointendentti Sanna Ojanne sekä Imatran taidemuseon museoassistentti Rauni Tanskanen.

Kommentit

Lähetä kommentti