Mikä se taidemuseo oikein on?

Usein sanotaan, että museoiden kokoelmat ovat osa yhteiskunnan muistia. Ne ovat kuin siltoja menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välillä. Museoiden toiminnassa ovat keskeisiä kokoelmatyö, näyttelytoiminta ja asiantuntijatehtävät.

Kokoelma on museon kivijalka

Imatran taidemuseon valtakunnallinen merkittävyys on sen kokoelmassa. Vanhin osa on peräisin insinööri Jalo Sihtolalta (1882-1969). Hän asui Tainionkosken Harakanhovissa 1910-40-luvuilla, toimi lopulta Enso-Gutzeit Oy:n paikallisjohtajana ja keräsi pääosan kokoelmastaan nimenomaan Imatralla olonsa aikana.

Sihtolan Imatra-kokoelman teokset antavat edustavan kuvan 1900-luvun alkupuolen suomalaisesta kuvataiteesta. Joukossa on myös ranskalaista ja italialaista taidetta samalta ajalta. Museon kokoelmiin kuuluvat myös Imatran taideyhdistyksen kokoelma sekä Sinikka Kurkisen teoksia sisältävä ja hänen nimeään kantava kokoelma.

Juho Sihtola, 1942, Imatran taidemuseon kuva-arkisto

Magnus Enckell, Haudan äärellä, 1925, öljyvärit, Sihtolan Imatra-kokoelma

Museo myös ostaa taideteoksia, useimmiten sellaisia, joissa tekijä tai teos jollakin tavalla liittyy Kaakkois-Suomeen. Tekijä on saattanut esim. asua, työskennellä tai opiskella Imatralla.

Imatran taidemuseon kokoelmassa on noin 1600 teosta. Satoja teoksia on sijoitettu kaupungin eri kiinteistöihin, kaupungintaloon, kulttuuritaloon, kirjastoihin ja kouluihin. Osa kokoelmasta on jatkuvasti esillä isompina tai pienempinä otoksina.

Näyttelyt ovat näkyvin osa toimintaa

Taidemuseossa on vuosittain esillä noin kymmenen vaihtuvaa näyttelyä sekä kokoelmateosten esittelyjä. Näyttelyt koostuvat useimmiten nykytaiteesta ja usein niissä on jokin yhtymäkohta Imatraan.

Vuosittainen kävijämäärä on noin 15.000 henkeä. Luku on poikkeuksellisen hyvä Imatran kokoiselle kaupungille. Imatralainen erikoisuus on ilmainen sisäänpääsy, jollainen on vain harvassa museossa.





Nuoret miehet taidenäyttelyssä 1968. Taidemuseo toimi Vuoksenniskan koulun yläkerroksessa 1951-97. Nykyiset tilat ovat Kulttuuritalo Virrassa. Imatran taidemuseon kuva-arkisto.  

Asiantuntemus on arvottamista

Mikä on hyvää taidetta? Erilaisia näkymyksiä on olemassa ja täydellistä vastausta on vaikea antaa. Kyse on kuitenkin aina tiedon ja kokemuksen yhdistelmästä. Tietoa voi hankkia opiskelemalla ja itseä kehittämällä. Kokemus karttuu parhaiten vertailun avulla.

Usein on vaikea selittää sanoilla omaa käsitystään, mutta vertailemalla teosta toisiin teoksiin ratkaisu saattaa olla lähes itsestään selvä. Asiantuntemusta tarvitaan mm. teosten hankintapäätösten tekemisessä, näyttelyjen valitsemisessa, esitelmien pidossa ja lausuntoja annettaessa.

Otto Mäkilä, Vaellus, 1940, vesiväri, Sihtolan Imatran-kokoelma

Yrjö Ollila, Hevonen ja poika, 1919, öljyväri, Sihtolan Imatran-kokoelma

Yhteinen historia yhdistää

Taidemuseolla, Imatran taideyhdistyksellä sekä Saimaan ammattikorkeakoulun kuvataiteen opetuksella on paljon yhteistyötä mm. näyttelyjen kanssa. Niillä on myös yhteinen historia. Ne kaikki saivat alkunsa kun Ylä-Vuoksen taideyhdistys perustettiin 1945.

Yhdistyksen päämäärät olivat selkeät: kuvataidevalistus ja kuvataidemyönteisen ilmapiirin luominen, taideteosten hankinta julkista kokoelmaa ja taidemuseota varten sekä kuvataidekoulutuksen järjestäminen. Ensimmäisenä puheenjohtajana toimi, kukapa muu kuin Jalo Sihtola.

Helge Dahlman, Keltainen pöytä,1959, öljyväri, Sihtolan Imatra-kokoelma

Eero Laajo

Imatran taidemuseon johtaja