Lappeenrannan taidemuseo sai vieraaksi Ateneumista Järnefeltin
Raatajat rahanalaiset (Kaski)1893 teoksen elokuun alussa. Museon ovi kävi
tiuhaan neljän viikon aikana, kun yli 4200 taiteen kokijaa kävivät Kaskea
ihailemassa.
Iso osa vierailijoista
oli lähialueen päiväkotien ja koulujen lapsia ja nuoria. Lapset ja nuoret
toivat iloa ja elämää museon arkeen, kun ryhmät vierailivat museolla Kaskea
katsomassa. Melkein kuusikymmentä ryhmää
kävi museolla näyttelyn aikana kokemassa, näkemässä ja pohtimassa Kasken
tarinaa. Monet ryhmät vierailivat samalla Karjalan kasvojen- näyttelyssä sekä
Etelä-Karjalan museon näyttelyissä.
Lasten ja nuorten
iloa ja ihmetystä oli silmiä avaavaa seurata vieressä. Pienten ryhmät näkivät Kaskessa paljon
sellaista, mitä itse en teoksessa ollut edes huomannut katsoa. Lapsen tapa ja
kyky tulkita kuvia hämmästyttää, joka kerta, ennakkoluulottomuudellaan ja mielikuvitusrikkaudellaan.
Havaitsin sen tuovan myös aikuiselle oivalluksia niin lasten elämästä kuin
tavasta ajatella. Osa lapsista näki Kaskessa omien leikkiensä ja pelien
hahmoja. Osa jopa ajallisia kerroksia,
kuten poika joka tulkitsi mäeltä siintävän maiseman olevan tulevaisuus.
Mieleenpainuvaa teoksen vierailussa oli myös ryhmien kiinnostus taidemuseon kulissien takaiseen. Merkittävä taideteos herätti paljon erityisesti nuorissa turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Miten teosta vartoidaan, miksi siihen ei saa koskea, miksi sen päällä on pleksilasi, onko tilassa lasereita, jotka polttavat jos menee liian lähelle työtä?
On hienoa, että tällaiseen kierrokseen ryhdyttiin Suomen
juhlavuoden kunniaksi. Loistavaa olisi jos vierailuja olisi useamminkin.
Teosten kierrättäminen ympäri Suomea, antaa mahdollisuuden nähdä merkittäviä
teoksia myös niille kansalaisille, joilla ei syystä tai toisesta ole
tilaisuutta matkustaa Helsinkiin asti kansallisaarteita ihailemaan.
Kirjoittaja on Hanna
Lommi, taidekasvattaja ja Lappeenrannan taidemuseossa toimiva aluetaide-ja
yleisötyön amanuenssi.
________________________________________________________________________________
![]() |
Kuvataidekoululaisia Kaskea tutkimassa. Kuva: Veera Koukka |
Lappeenrannan kuvataidekoulun syyslukukausi sai hienon
aloituksen, kun Eero Järnefeltin Kaski saapui lähellä sijaitsevaan
Lappeenrannan Taidemuseoon elokuussa. Lähes kaikki kuvataidekoulun ryhmät alle
kouluikäisistä aikuisiin ovat vierailleet ihastelemassa ja ihmettelemässä
maalausta.
Erityisesti 7-9-vuotiaat kiinnostuivat maalauksen tarinasta.
“Mitä nuo tekevät?”, “Miksi noilla on ihan rikkinäiset vaatteet?”, “ Miksi tuo
tyttö on niin surullinen ja likainen?” ja ennen kaikkea: “Kuka tuo tyttö on?”
Museon henkilökunta, maalauksesta kertova video ja juliste antoivat meille
vastauksia. Pikkupiika Johanna Kokkosen tarina oli koskettava, lapset pohtivat
mahtoiko hän käydä lainkaan koulua ja oliko hänellä yhtään lelua. Osa oli sitä
mieltä että maalaus oli vähän pelottava. Museon opas kertoi kuulleensa, että
taiteilija oli tahallaan itkettänyt Johanna-piikaa jotta saisi maalattua tämän
vielä kurjemman näköiseksi. Tämän tiedon oppilaat ottivat tyrmistyneinä
vastaan. Vanhemmat oppilaat olivat sen sijaan kiinnostuneita maalauksen
tekniikasta, sommittelusta ja sen yhteiskunnallisesta viestistä.
Monissa ryhmissä jatkettiin vielä teoksen käsittelyä
kuvataidekoululla. 7-vuotiaiden arkkitehtuuri- ja ympäristötaidepainotteinen
ryhmä rakensi Johanna-piialle mökkejä pienoiskoossa, 8-9-vuotiaat tekivät
hänestä muotokuvia hiilellä piirtäen ja Kuviskundit-ryhmässä rakennettiin
maalauksesta pienoismallit.
Keskustelut maalauksesta jatkuivat vielä viikkoja
museovierailun jälkeen, se oli tehnyt moneen vaikutuksen. Osa oli vienyt
perheensä katsomaan maalausta ja ripustanut julisteen omaan huoneeseensa.
Kaski tarjosi hienon visuaalisen ja kulttuurihistoriallisen
elämyksen ja herätti eri-ikäisissä erilaisia kysymyksiä ja huomioita. Moni
heistä tulee törmäämään teokseen vielä uudestaan museossa tai kuvana,
toivottavasti se herättää silloin uusia kysymyksiä!
Lappeenrannan kuvataidekoulun kirjoituksen on laatinut Veera
Kuokka, kuvataideopettaja
Kommentit
Lähetä kommentti