Miten tuli valittua

Saimaan ammattikorkeakoulu ja Imatran taidemuseo järjestivät 20.10.-11.11.2017 näyttelyn, jonka nimeksi tuli ”Imatran kasvatit”. Mukaan kutsuttiin joukko ammattikorkeakoulun kuvataiteen yksiköstä valmistuneita.

Näyttelyn taiteilijoita olivat Janette Holmström, Ismo Hyvärinen, Teemu Korpela, Emma Lappalainen, Tiina Marjeta, Jussi Nykänen, Jenni Sokura, Nelli Tanner, Tiina Tanskanen, Jaakko Tarkka, Tuija Teiska sekä taiteilijapari Krister Gråhn ja Hannamari Matikainen.


Tiina Marjeta, Tower, 2017, öljy ja tempera

Kuraattorin, allekirjoittaneen, urakka alkoi kun koulun opettajat olivat tehneet alustavan listan kutsuttavista taiteilijoista. Siinä oli 41 nimeä. Ehdokkaat edustivat tasapuolisesti sitä mihin opiskelijat Imatralla erikoistuvat: veistämistä, maalausta, valokuvaa, grafiikkaa, korua ja muita tekotapoja.
Ajatuksena oli, että jokaiselta osallistujalta tulee esille muutaman työn suuruinen ryhmä. Sopiva määrä, joka mahtuisi näyttelytilaan, tarkoittaisi jonkin verran yli kymmentä taiteilijaa.
Päätin, että en tee itseni näköistä näyttelyä. Tuntui ja yhä tuntuu, että näyttelyn tuli vastata tarjontaa. Hämärä yleisvaikutelma tulevasta näyttelystä syntyi siis myös niiden teosten pohjalta, jotka karsiutuivat pois myöhemmin.
Lähes kolmekymmentä hyvää ehdokasta piti jättää pois.

Janette Holmström, Teossarjasta Other, teos 2, 2017, valokuva, mustesuihkuvedos

Teosten arvottaminen on se kaikkein vaikein asia millä tahansa taiteenalalla. Oma kokemukseni on, että mielekkäitä valintoja ei pysty pelkästään järjen avulla ja käsitteellisesti tekemään.
Parhaimmat välineet valintojen tekemisessä ovat vertailu, kokemus ja muiden näkemykset.
Tekijän teoksia voi vertailla hänen muiden teostensa kanssa. Niitä voi vertailla myös muiden tekijöiden teosten kanssa. Valinta voi olla lähes itsestään selvä sen jälkeen, kun työt on asetettu vierekkäin.
Kokemus syntyy ajan myötä riittävän suuren teosmäärän omaksumisesta. Silloin muodostuu myös käsitys siitä, että jotkin teokset ovat uusia ja tuoreita, kun taas toiset ovat tavanomaisia.
Muiden näkemykset vaikuttavat sen perusteella mitä takkiin on tarttunut elämän aikana. Myös ansioluettelolla on merkitystä. Voihan esim. olla niin, että kuraattori ei innostu tietynlaisista teoksista, mutta ansioluettelon perusteella on ilmeistä, että muut ovat olleet eri mieltä.
Tiina Tanskanen, Metsänpeitto-sarjasta, 2016, neulanreikävalokuva, pigmenttivedos

Valituksi tuli 12 taiteilijaa ja yksi taiteilijapari. Yksi ehdokkaista joutui perumaan, joten jäljelle jäi 11 tekijää ja yksi taiteilijapari. Osallistujat valitsivat itse omat teoksensa.
Ripustamisen aikana oli vielä varmistettava, pitikö jokin yksittäinen teos karsia pois kokonaisuuden takia. Ei tarvinnut.



Kirjoittaja on Imatran museon intendentti Eero Laajo

Kommentit