keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Ulla Rantanen – uudistuva klassikko Kouvolan kesässä


Ulla Rantanen, Vuosien kuvat
Näyttely Kouvolan taidemuseo Poikilossa 31.5 – 2.9.2018

Hyvä paimen, 2003, 180 x 145 cm, guassi, lyijykynä ja hiili, kuva Jouko Järvinen

Ulla Rantanen kuuluu Suomen taiteen kärkijoukkoon. Taidemuseo Poikilon kesänäyttely 2018 esittää laajan katsauksen hänen teoksiaan. Otsikolla Vuosien kuvat nähdään taiteilijan teoksia aina 1960-luvulta asti.

Tänä vuonna 80 vuotta täyttävä, monesti palkittu ja taiteilijaprofessorin arvonimen saanut Rantanen on itse valinnut näyttelyn teokset, joten museon esillä olevat teokset palvelevat tarkkaan harkittua katselmusta hänen koko taiteellisesta urastaan.

Ulla Rantasella on siteitä Kaakkois-Suomeen lapsuudesta lähtien. Hän syntyi 1938 Keiteleellä, josta perheen äiti pakeni sotaa Ruotsiin lastensa kanssa. Kouluikäinen Ulla palasi äitinsä kanssa Lappeenrantaan, ja hakeutui itse taiteilija Väinö Raution oppilaaksi Lappeenrannan piirustuskouluun. Taiteilijan ura alkoi näyttäytyä hänelle ainoana mahdollisena elämänurana hänen saatuaan opettajaltaan kannustavaa palautetta ja tukea valinnalleen.

Suomen Taideakatemian koulussa samalla vuosikurssilla 1959 oli kuusankoskelainen nuori Esko Tirronen. Näistä kahdesta tuli pian pari, ja heidän elämänsä ja uransa kietoutuivat yhteen yli 16 vuodeksi. Opiskelujen loputtua he muuttivat Kuusankoskelle, vaihtaen asuinpaikkaa Valkealaan kun Esko Tirronen tarvitsi suurempia ateljeetiloja informalistisille teoksilleen jotka tuolloin aloittivat taiteen murroksen Suomessa.

Jyry, 1963, hiili paperille, 77 x 63 cm, Lappeenrannan taidemuseo, kuva Tuomas Nokelainen


Ulla Rantasen taiteellinen läpimurto tapahtui 1960-luvun alussa dynaamisilla puupiirroksilla ja näyttävillä hiilipiirroksilla. Hän kuului aikansa nuorten taiteilijoiden piiriin, Maaliskuun ryhmään, joka toi voimalla kansainvälisiä taidevirtauksia Suomeen. Se tunnetaan etenkin vapaan abstraktin muotokielen käyttäjänä. Ryhmään kuuluivat muun muassa Laila Pullinen, Esko Tirronen, Mauri Favén, Mauno Hartman, Kimmo Kaivanto, Jaakko Sievänen ja Kain Tapper.


Oikeuden miehet, 1969, hiili, pastelli ja guassi paperille, 110 x 151 cm, Taidemuseo Poikilo, kuvaTapio Ruokoranta





Vapaasta piirustuksesta Rantanen siirtyi 1970-luvulla fotorealistiseen ja pop-taiteen suuntaan.
Hän kuvasi arjen esineitä valokuvantarkasti, ja usein teoksissa oli myös yhteiskunnallista viestiä. Monet teokset kuvasivat jätteitä, hylättyjä esineitä, ympäristöä ja ihmisen luontosuhdetta. Vähitellen maalauksellisuus sai enemmän valtaa, ja aiheet keskittyivät veden ympäröiviin kiviin ja ajopuihin. Pääasiallisena tekniikkana hänellä on ollut lyijykynä, hiili ja guassivärit paperilla.


Luoto, 1980, hiili ja guassi paperille, 115 x 147,5 cm, Taidemuseo Poikilo, kuva Johannes Wiehn


Taiteilija on aina tinkimättömästi toteuttanut omaa näkemystään. Hän on osallistunut lukuisiin näyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Erityisen aktiivinen näyttelyjakso oli 1970- ja 1980-luvuilla. Vuonna 1976 hän osallistui Venetsian Biennaaliin Suomen edustajana. Vuonna 1980 hän voitti pääpalkinnon Gagnes-sur-Merin kansainvälisessä maalaustaiteen näyttelyssä. Tiiviin näyttelytahdin leimaama ajanjakso saavutti huippunsa vuonna 1985, jolloin Ulla Rantanen valittiin Helsingin juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi, ja hänen laaja retrospektiivinen näyttelynsä järjestettiin Helsingin Taidehallissa. Sen jälkeen taiteilija harvensi näyttelytahtia.


Ulla Rantanen on ollut monialainen toimija taidemaailmassa. Se on tuonut mukanaan erilaisia tehtäviä taiteen vaikuttajana, näyttelytoimikuntien jäsenenä ja taiteilijajärjestöjen johtotehtävissä. Rantanen tunnetaan kuvataidemaailmaan kohdistuvasta kritiikistään, jolla hän arvostelee taidemaailman itseriittoisuutta ja etääntymistä yleisöstään. Osana tätä kritiikkiä myös Rantasen oma toiminta muuttui 90-luvulta lähtien. Rantasen teoksia nähtiin yhä harvemmin ja silloinkin mieluummin taidemaailman keskusten ulkopuolella. Naistaiteilijan asema oli hänelle läheinen kritisoinnin aihe.
Suuri muutos hänen elämässään tapahtui 1996 jolloin hän lähti ensimmäisen kerran Keniaan. Sen jälkeen hän on asunut ja työskennellyt kuukausimääriä Kenian-kodissaan. Taiteilijan teoksiin alkoivat suodattua voimakkaat värit, afrikkalaiset esineet, ihmiset ja savannin ankara maisema.


Juomapaikka II, 2005, guassimaalaus paperille, 52 x 77 cm, Taidemuseo Poikilo, kuva Pirkko Porkka


Ulla Rantasen teoksia on lähes kaikkien suomalaisten taidemuseoiden kokoelmissa, useiden yritysten kokoelmissa sekä yksityiskokoelmissa. Hän on tehnyt julkisia seinämaalauksia muun muassa Kuusankosken ja Kajaanin kaupungeille, tunnettujen henkilöiden muotokuvia sekä kuvituksen F.E. Sillanpään koottuihin teoksiin.
Näyttelyn oheismateriaalina Poikilo-museo on julkaissut kirjan, jossa käydään läpi taiteilijan elämää ja uraa tekstidokumenttien, haastatteluiden ja kuvien kautta. Julkaisun esipuheen on kirjoittanut professori, emerita Maaretta Jaukkuri.

amanuenssi Anna-Kaarina Kippola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti