Rakennustaiteen hyviä puolia

Kun oppii ja näkee jotakin uutta, tuntuu kuin olisi saanut palkinnon. Parasta on kun niin käy mm. sellaisten asioiden kanssa, joita aikoinaan lähti yliopistoon opiskelemaan. Minulle ne alueet olivat filosofia ja taidehistoria.

Nuorena en piitannut rakennustaiteesta, mutta vanhemmiten on kiinnostus herännyt. Kielteisen asenteen syynä saattoi olla se, että en aikoinaan päässyt opiskelemaan arkkitehtuuria. Minulle kerrottiin, että piirustustehtävistä näkyi, että en kykene hahmottamaan kolmiulotteista tilaa sillä tavalla kuin on arkkitehdille välttämätöntä. Myöhemmin selvisi, että stereonäkökykyni on heikko. Näen kaiken enemmän tai vähemmän kaksiulotteisena.

Nykyisin ajattelen, että arkkitehtuurin hienous piilee mm. siinä, että se on suureksi osaksi julkista helposti saavutettavaa taidetta, ainakin jos ei sisätiloja oteta lukuun. Rakennuksiin ja kaupunkeihin voi pääasiassa tutustua ilmaiseksi.

Rakennustaide tuo kuvataiteesta poiketen mm. paljon selkeämmin esiin kohteidensa kytkökset omaan aikaansa. Jo se, että jotakin rakennusta aletaan suunnitella, on osoitus ajankohdan tarpeista ja arvoista. Rakennuksen ilmiasu kertoo paljon tyylihistoriasta, mutta myös siitä minkä on katsottu olevan soveliasta ja ”yleisen maun mukaista”.

Funktionalismia Imatran Immolassa

Imatran taidemuseo ja kaupunginmuseo ovat järjestäneet arkkitehtuuripyöräilyjä ja -kävelyjä jo usean vuoden ajan. Tämän vuoden toukokuussa 19.5. oli vuorossa Immolan varuskunta-alue, joka on normaalisti suljettu siviileiltä. Paikka on rajavartiolaitoksen hallussa, sen omistaa Senaatti-kiinteistöt. Immolan jälkeen kävimme Raution koulussa, Kaukopään tehtaan portilla, Lättälässä ja Kolmen Ristin kirkossa. Mukana oli noin 15 henkilöä.

Immolan alue on pysynyt suurin piirtein sellaisena joksi se 1930-luvulla rakennettiin. Kaikki silloin valmistuneet rakennukset taitavat yhä nykyään olla jäljellä. Uusia rakennuksia tai lisäsiipiä on vain muutamia. Arkkitehteinä ovat olleet Aulis Blomstedt, Elsi Borg, Kyllikki Halme ja Elis Hyvärinen.

Aulis Blomstedt, Esikunta, 1936

Oli hauska nähdä päävartion, esikunnan ja ruokalan valejulkisivut. Harjakattoisiin rakennuksiin on tehty suorakaiteen muotoiset julkisivut, jotka kätkevät katot. Funktionalismin oppien mukaan kattojen olisi pitänyt olla tasaiset.

Esikuntarakennuksen mukava aihelma oli julkisivun ”näyttäytymisparveke”, jolla seisoivat paraatien vastaanottajat. Ruokalan julkisivussa oli puolestaan erikoinen lisärakennelma, joka piti sisällään elokuvia varten tarvittavan konehuoneen. Valokuvassa näkyy, jos oikein tarkkaan katsoo, että oikealla ovat tikapuut ja kaide joiden avulla pääsi projektorihuoneen ovelle.

Elsi Borg, Ruokala, 1936

Kaikkea muutakin uutta oli runsaasti näkyvissä, myös sotahistoriaan liittyvää, esim. paikka jossa Hitlerin jalka ensimmäisen kerran kosketti Suomen maaperää, sodassa tuhoutunut osa lentokonehallia ja lento-osasto Kuhlmeyn muistomerkki.

Immolasta on tehty seikkaperäinen ja erinomainen rakennushistoriallinen selvitys. Sen voi imuroida netistä: http://senaatti.vlu.fi/filebank/5406-2016_Manark_Imatra_Immola.pdf

Kirjassa ”Mäkinen Anne, Suomen valkoinen sotilasarkkitehtuuri 1926-1939”, vuodelta 2000, on lisää tietoa Immolasta ja vastaavista sotilasalueista eri puolilta Suomea.

Eero Laajo, intendentti

Imatran taidemuseo

Elis Hyvärinen, Lentokonehalli 2, 1937. Keskiosa tuhoutui heinäkuussa 1944.