 |
| Marc Chagall, Mies ja hänen kuvansa, 1952, Sihtolan Imatra- kokoelma. Kuva: Imatran taidemuseo. |
Marc Chagall (1887-1985) syntyi Vitebskissä nykyisen Valko-Venäjän pohjoisosassa. Vallankumouksen jälkeen 1923 Chagall asettui pysyvästi Pariisiin.
Chagall kertoi, että Pariisiin tullessaan hänellä oli vielä venäläistä multaa kengissään. Lapsuuden ja kotiseudun aiheet säilyivät hänen teoksissaan kaikkina maanpakolaisuuden vuosina.
Pariisin vuosina Chagallista tuli yksi surrealistisen taiteen keskeisistä maalareista. Hän oli myös graafikko, joka teki useita mittavia kuvitustöitä. Taidekauppias Ambroise Vollard kustansi Chagallin kuvittamia loistopainoksia. Gogolin Kuolleiden sielujen kuvitus ilmestyi 1923-25, La Fontainen 100 etsausta sisältäneet faabelit julkaistiin 1927-30. Chagall kuvitti myös Vanhan testamentin 1930-39.
Surrealistit käyttivät teoksissaan mm. lapsuuteen, satuihin, mielikuvitukseen ja ihmisen tiedostamattomaan tajuntaan liittyviä kuva-aiheita. Chagallin surrealismi oli luonteeltaan runollista. Hän oli satujen kertoja ja kuvilla runoileva.
La Fontainen (1621-1695) faabelit ovat opettavia eläintarinoita. Fontainen mukaan ihmiset ovat eläinten tavoin perusluonteeltaan vailla moraalia. Yhteiskunta on eläinten, eli vailla moraalia olevien ihmisten, muodostama kokonaisuus, jossa vallitsee vahvimman oikeus. Eläintarinoihin sisältyvä opetus arvostelee maailmaa, jossa vahvin aina näyttää käyttävän heikointa hyväkseen.
Eräässä faabelissa kettu ja vuohi ovat janoissaan hypänneet kaivoon. Kettu lupaa, että jos vuohi työntää ketun ylös kaivosta, niin kettu puolestaan vetää vuohen ylös. Kettu ei kuitenkaan pidä lupaustaan, vaan pilkkaa ylös päästyään vuohen typeryyttä. Opetuksena on, että kettuun ei voi luottaa. Juonittelija käyttää aina hyväsydämistä omaksi hyödykseen.
Chagallin Peltopyy ja kukot -etsauksen taustana on maisema. Kuvan ylälaidassa on kaksi rakennusta ja muotoja, jotka voi mieltää puiksi. Maisema muistuttaa näkymiä, jotka ovat tuttuja monista Chagallin maalauksista. Ne tuntuvat usein viittaavaan hänen lapsuutensa kylänäkymiin.
Peltopyy ja kukot -etsauksen yläreunan pienet rakennukset toistuvat Chagallin tuotannossa, mm. New Yorkin Modernin taiteen museossa olevassa öljyvärimaalauksessa Minä ja kyläni 1911.
Marc Chagall on kertonut isästään, jonka hän sanoo olleen omalla tavallaan runoilija. Chagall sanoi, että ”Hänen kauttaan olen ensiksi kokenut, että tässä maailmassa on runoutta. Myöhemmin tunsin sen öinä, joina katselin tummalle taivaalle. Silloin koin, että on olemassa toinenkin maailma”.
Pariisin vuosina Chagallista tuli yksi surrealistisen taiteen keskeisistä maalareista. Hän oli myös graafikko, joka teki useita mittavia kuvitustöitä. Taidekauppias Ambroise Vollard kustansi Chagallin kuvittamia loistopainoksia. Gogolin Kuolleiden sielujen kuvitus ilmestyi 1923-25, La Fontainen 100 etsausta sisältäneet faabelit julkaistiin 1927-30. Chagall kuvitti myös Vanhan testamentin 1930-39.
Surrealistit käyttivät teoksissaan mm. lapsuuteen, satuihin, mielikuvitukseen ja ihmisen tiedostamattomaan tajuntaan liittyviä kuva-aiheita. Chagallin surrealismi oli luonteeltaan runollista. Hän oli satujen kertoja ja kuvilla runoileva.
 |
| Marc Chagall, Kauris, joka näkee itsensä vedessä, 1952, Sihtolan Imatra- kokoelma, Kuva: Imatran taidemuseo. |
Toinen maailma
La Fontainen (1621-1695) faabelit ovat opettavia eläintarinoita. Fontainen mukaan ihmiset ovat eläinten tavoin perusluonteeltaan vailla moraalia. Yhteiskunta on eläinten, eli vailla moraalia olevien ihmisten, muodostama kokonaisuus, jossa vallitsee vahvimman oikeus. Eläintarinoihin sisältyvä opetus arvostelee maailmaa, jossa vahvin aina näyttää käyttävän heikointa hyväkseen.
Eräässä faabelissa kettu ja vuohi ovat janoissaan hypänneet kaivoon. Kettu lupaa, että jos vuohi työntää ketun ylös kaivosta, niin kettu puolestaan vetää vuohen ylös. Kettu ei kuitenkaan pidä lupaustaan, vaan pilkkaa ylös päästyään vuohen typeryyttä. Opetuksena on, että kettuun ei voi luottaa. Juonittelija käyttää aina hyväsydämistä omaksi hyödykseen.
 |
| Marc Chagall, Peltopyy ja kukot, 1952, Sihtolan Imatra- kokoelma. Kuva: Imatran taidemuseo |
Peltopyy ja kukot -etsauksen yläreunan pienet rakennukset toistuvat Chagallin tuotannossa, mm. New Yorkin Modernin taiteen museossa olevassa öljyvärimaalauksessa Minä ja kyläni 1911.
Marc Chagall on kertonut isästään, jonka hän sanoo olleen omalla tavallaan runoilija. Chagall sanoi, että ”Hänen kauttaan olen ensiksi kokenut, että tässä maailmassa on runoutta. Myöhemmin tunsin sen öinä, joina katselin tummalle taivaalle. Silloin koin, että on olemassa toinenkin maailma”.
Kirjoittaja on Imatran taidemuseon intendentti Eero Laajo
Kommentit
Lähetä kommentti