Onko aina pakko purkaa?

Asuin lapsuudessani Imatrankoskella. Kouluaamuisin heräsin vastapäätä kotiamme sijainneesta leipomosta tulvivaan huumaavaan munkintuoksuun, joka sulostutti askeleitani kohti Imatrankosken koulua, jossa kävin kuudennen luokan. Yläasteen kävin Mansikkalan koulussa. Nyt kaikki nämä lapsuuteeni vankasti liittyneet rakennukset on purettu, ja kahden ensin mainitun kohdalla on tyhjä kenttä, joista toinen toimii parkkipaikkana. Mansikkalan yläasteen tilalle sentään rakennettiin uusi upea puukoulu, tosin se on tämänhetkisille ikäluokille aivan liian pieni. Kannattiko siis koulujen lakkauttamisten ja purkamisten kanssa hötkyillä, olisiko voinut odottaa ensin niitä aikoja, jolloin ikäluokat todella ovat niin pieniä, että kaikki koululaiset mahtuvat kolmeen nykyiseen koulukeskukseen? 

Imatrankosken koulu. Kuva: Kosken kuvaamo / Lappeenrannan museot.

Pitikö ylipäätään purkaa? Imatralla on purettu kuuden vuoden aikana lähes 30 kaupungin omistamaa kiinteistöä. Imatran kaupungin toiminta alkaa kuulostaa 1960- ja 70-luvuilla jyllänneeltä niin kutsutulta Turun taudilta, jolloin – ei ainoastaan Turussa vaan ympäri Suomen – pistettiin vanhoja taloja nurin uusien tieltä. Imatralla tosin purettujen talojen tilalle jää vain pöliseviä hiekkakenttiä, joiden maisemointia rakennusvalvonta on alkanut vaatia. 

Tällä paikalla oli ennen Imatrankosken koulu. Kuva: Sanna Ojanne

Lapsuudenkotiani vastapäätä ollut Osuusliike Imatran Eka-leipomo toimi vuodesta 1925 alkaen yli 60 vuoden ajan. Vuonna 1989 vanhan leipomon tiloissa aloitti nuorison vapaa-ajan viettoon suunnattu Kerhotila Koskis. Suojeltuun rakennukseen liittyi paljon kulttuurillista ja sosiaalista pääomaa ja se oli myös harvoja 1900-luvun alkupuolelta säilyneitä kivirakennuksia Imatrankosken keskustassa. Vuonna 2018 Imatran kaupunki alkoi kuitenkin valmistella kaavamuutosta, jossa suojelumerkintä poistettiin ja talo purettiin pari vuotta myöhemmin sisäilmaongelmiin vedoten. Varsinaisena tavoitteena oli rakentaa sijainniltaan erinomaiselle tontille liike- ja asuinrakennuksia. Kerrostalon tieltä raivattiin niinikään entinen opinahjoni Imatrankosken koulu, samoin Meltolan koulu. Nyt kaikki tontit ovat tyhjillään ja lisää (parkki)tilaa raivataan. Tässä kuussa lähti Lähteen talo. Seuraavana liipaisimella on uimahalli. Tässä kulkee se viimeinen raja. 

Imatran uimahallin pienoismalli vuodelta 1963. Kuva: Kosken kuvaamo / Lappeenrannan museot.

Vesi on laskettu altaisiin: vuoden 1966 kuvassa Imatran uimahallin luovutus. Kuva: Kosken kuvaamo / Lappeenrannan museot.

Viipurilaislähtöisen arkkitehti Einari Teräsvirran suunnittelema ja vuonna 1966 valmistunut uimahalli on huikean hieno rakennus, josta aukeaa upea näköala suoraan Vuokselle. Hallista voi myös katettua käytävää pitkin kulkea pulahtamaan jokeen. Kuinka monessa uimahallissa on vastaavanlainen mahdollisuus päästä altaan veden lisäksi uimaan luonnonveteen? 

Imatran uimahalli iltavalaistuksessa. Kuva: Sanna Ojanne.

Uimahallista ja sen paikasta on käyty Imatralla vääntöä vuosia, ja taisto tulee jatkumaan. Kustannusarvioihin vedoten päättäjät ovat kallistuneet vaihtoehtoon, jossa rakennetaan uusi halli Ukonniemeen kylpylän yhteyteen. Tällöin vanha halli jäisi heitteille ja uhkana on sen purkaminen, vaikka kyseessä on suojeltava rakennus, jota ei saa purkaa, vaan jota tulee aktiivisesti hoitaa, kunnostaa ja restauroida niin, että sen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy tai korostuu. Lisäksi se on Einari Teräsvirran tuottama ainutlaatuinen taideteos, jonka hävittäminen olisi suorastaan rikollista. 

Imatran uimahalli ja urheilutalo  1980-luvulla Aarne A. Mikonsaaren kuvaamana. / Lappeenrannan museot.

Rakennukset eivät ole vain terästä, tiiltä ja betonia, vaan niihin liittyy muistoja, tunteita, aistimuksia ja parhaimmillaan myös taiteellisia ansioita, jotka tuottavat esteettistä mielihyvää. Samalla tavoin kuin säilytämme esineitä ja taideteoksia tulevia sukupolvia varten, meidän tulisi säilyttää myös rakennusperintöä – ne kaikki ovat linkki menneisyyteen ja siten oman identiteetin rakennuspalikoita. 

Sanna Ojanne 

kirjoittaja on Imatran taidemuseon uusi intendentti 

sanna.ojanne(at)imatra.fi